Minä olen ollut hommissa Korkeasaaressa, eläintenhoitajana, en asukkaana, vaikka minulla loiva otsa onkin niin ei ihan niin loiva. Olin juuri päässyt opiskelemaan eläinlääketieteelliseen ja mikäpä olisi nuorelle helsinkiläispojalle parempi paikka kun Helsinki Zoo, suljettu saari täynnä häkkejä.
Voitte kuvitella että tällä ADHD:lla (ei siis se downunder yhtye joka laulaa partakoneenteristä ja dynamiitista) varustettu kaveri yhdistettynä häkkeihin teljettyihin villieläimiin johtaa tapauksiin jotka on vähintäänkin jänniä.
Ensimmäiset viikot meikäläinen oli vastuussa jyrsijätalosta. Siellä oli häkitettynä hiiret, myyrät, sopulit, kanit ynnä muut isohampaiset kaverit. Tämä pesti oli luonnottoman tylsä, töitä ei ollut kuin nimeksi. Tuolloin saari oli vielä Helsingin kaupungin löyhäkätisessä hallinnassa ja ilman tulosvastuuta, siten työkaverit suuttuivat jos niiltä kävi kysymässä että voisinko auttaa, pelkona oli että kävisi ilmi että töitä ei todellakaan ollut. Oli siellä osalla kavereista kyllä oikeastikin hommia, märehtijäporukka meni koko ajan pipot vinossa, ne syö nimittäin kamelit kauhean paljon evästä… RIP Junselina.
Päivät kuluivat saarta ympäri maleksien ja kanilan pienestä ikkunasta ulos kurkkien. Mökki itse oli sellainen punainen lautaparakki, väkerretty pystyyn 50-luvulla ja peruskorjattu…höpöhöpö.
Tämän notkorankaisen parakin pienen ikkunan alla oli kanien ja marsujen aitaus, nämä olivatkin sitten ainoat yleisölle näkyvissä olevat jyrsijät. Kanien aitauksessa oli laatikko jonne Juppe puputit pääsivät jemmaan. Varikset nimittäin kävivät muutoin säännöllisesti kiusaamassa niitä, jostain syystä Saaren varikset huvittelivat kopauttelemalla kaneja nokalla nuppiin. Ilman suojalaatikkoa olisi marsuille pitänyt hommata ulkoilukypärät.
Kopin haittapuolena oli se että marsut ja kanit olivat aina jemmassa. Päivittäin aidan viereen kertyi lapsiperheitä ja joka kerta perheen päällä oli sama dilemma, miten hemmetissä saada kanit näkyville perheen ipanoiden pällisteltäviksi?
Kissalle sanotaan kiskis, koiralle tseh, lehmälle huudetaan kurkku suorana että pruiii mansikki pruiii, mutta millä konstilla kani saadaan kolosta ulos? Pikku ikkunastani valui sisään vähintäänkin koomisia kutsuhuutoja malliin; puppelipuppeli, präkätäkuikuikui… Siinä tulee huoltajalle hiki kun gangsterinalut roikkuu aidassa ja hattuilee, että isä ei vaan osaa…
(Kannessa kuvituskuva)
