Tiedättekö sen asiakkaan joka on mukava, jolla on hienot koirat ja joille tehdyt hommat aina epäonnistuvat, siis vaikka kuinka yrität priimaa niin sekundaa pukkaa. Minulla ja Röllin omistajalla on juurikin tämänkaltainen suhde. (Juttu vuodelta 2017)
Rölli on landseer, elikkästen iso ja pelkkää hyvää tahtoa sisältävä koiruus. Jos rotu ei ole tuttu niin miettikää bernhardilaista, siis sitä koiraa jolla on aina se rommitynnyri kaulalla. Pienentäkää nyt mielessänne olevaa koiraa n. 30%, vaihtakaa väri mustavalkoiseksi ja heittäkää kourallinen älyä lisää, siinä on jotakuinkin landseer.
Minun ja Röllin yhteistyö ei suju saumattomasti. Homma toimisi Röllin puolesta ihan ok, se tekee mitä pyydetään ja heiluttaa päälle vielä häntää, minä olen se joka aina ajaa homman kiville.
Tapaamisemme alkoi siten, että Röllillä tuli ropeli kipeäksi, siis ihan oikeasti kipeäksi. Minä tein Röllille korvatähystystoimenpiteen ja tietysti Rölli osoittautui allergiseksi toimenpiteessä käytetylle aineelle. Toimenpiteen jälkeen Röllin korva turposi umpeen ja Rölliparka oli todella kipeä. Onneksi Rölli vastasi hoitoihin ja korva parani hoidostani huolimatta.
Rölli on nuori uroskoira ja niinpä se tykkää kovasti tyttökoirista, jopa siinä määrin, että se unohtaa syödä. Eipä tämä kuulosta pahalta mutta kun Röllipoika paastoaa koko kiima-ajan. Kun talouden tyttökoirien kiimat loppuvat, muistuttaa Rölli lähinnä vinttikoiraa.
Niinpä Röllin omistaja varasi Röllille kastraatioajan. Rölli pölähti klinikalle häntää heilutellen. Klinikalla Rölli tapasi nukkumatin ja siirtyi höyhensaarille. Kastraation myötä Röllin oli tarkoitus siirtyä kuorossa siihen eturivin korkeaäänisempään porukkaan. Testosteronitason laskettua Röllin olisi tarkoitus myös unohtaa tytöt ja keskittyä enemmän sellaisiin hengellisiin juttuihin kuten kirjallisuuteen, klassiseen balettiin ja syömiseen.
Leikkaus sujui kuten pitikin, ainoana poikkeuksena oli hieman tavallista runsaampi verenvuoto, vuotokohdat lakkasivat kuitenkin vuotamasta ja kursin potilasparan kokoon kaiken taiteen sääntöjen mukaan.
Illalla Röllin omistaja otti yhteyttä ja kertoi, että Röllin leikkaushaava näyttää siistiltä. Koira on kuitenkin rauhaton ja kivespussit eivät vaikuta kovinkaan tyhjiltä, ovat kuulemma täydemmät kuin ennen operaatiota. Koska tunnen Röllin omistajan, suhtauduin hänen tilannearvioonsa tietyllä vakavuudella. Tiesin että heillä on kotosalla emolehmäkarjaa ja niiden kanssa touhutessa törmää usein haavoihin joiden hoidossa ei riitä pelkkä bebantensalva ja muumilaastari. Pyysin omistajaa arvioimaan Röllin tilannetta limakalvojen värin ja kapillaarien täyttymisasteen perusteella. Röllin limakalvot olivat vaaleanpunaiset ja ikeneen painettu jälki häipyi alle parissa sekunnissa, hengenvaarallisesta verenvuodosta ei siis ollut kyse. Rölliparka oli kuitenkin äärettömän rauhaton, se ei pystynyt edes makaamaan paikoillaan. Tässä kohtaa omistaja lähetti meille valokuvan Röllin kulkusista. Rölliparan pallit olivat turvonneet keskikokoisen greipin kokoisiksi. Minä tunsin piston sydämessä ja heti sen jälkeen alavatsassa. Sovimme tällit klinikallemme. Rölliparka könysi klinikalle kulkuset maata viistäen. Sitten se otti uuden annoksen unihiekkaa. Ylenmäärin on tylsä tapa viettää perjantai iltaa, niin omistajalle, kuin myös Röllille, sekä vaimolleni ja noille meidän mukuloille… että sellainen perjantai taas.
Rölliraukan kivespussit olivat täynnä hyytynyttä verta. Leikkaushaava avattiin uudelleen ja mahdollinen vuotokohta pyrittiin paikantamaan, selkeää verenvuotoa ei kuitenkaan löytynyt, Suurissa suonissa olevat ligeeraukset olivat yhä paikoillaan eikä pienemmissäkään suonissa näkynyt vuotoja. Röllin tapauksessa komplikaation syy jää ikävä kyllä epäselväksi, olisi paljon helpompaa jos syy olisi selvillä ja olisi olemassa asia joka pitäisi korjata. Toivottavasti en ikinä törmää vastaavaan. Voin myös kuvitella, että Röllin kotona asuvat urospuoliset laumanjäsenet pyyhkivät vieläkin toisella kädellään tuskanhikeä otsaltaan, ja pitävät toista kättä konehuoneessaan, pelkästä myötätunnosta.
Kaikkiin operaatioihin sisältyy aina komplikaatioriski, aina on varauduttava siihen että jokin täysin ennalta arvaamaton asia menee täysin munilleen. Nyt tilanteesta kärsi viaton koiraparka, onneksi omistaja oli tarkkana ja onneksi meidän tiimityöskentely tuon emännän kanssa toimii.
En tiedä uskaltaako Röllin omistaja tuoda Rölliä enää edes rokotettavaksi Heinola pojan vastaanotolle, en kyllä tiedä uskaltaisinko minä leikata edes Röllin kynsiä, riskinä on että vähintäänkin menetettäisiin yksi varvas…
(Kannessa kuvituskuva)
