Täällä sitä käkitään taas kotimiehenä, emäntä lähti Skotlantiin ja minä jäin hoitamaan näitä meidän gangstereita. Ei ole minulla helppoa. (Juttu vuodelta 2017)
Tuli tuossa jostain kumman syystä mieleen että olisipa muuten melkoisen hienoa jos meidänkin mukulat toimisi niin kuin rusakoitten ja metsäjänisten poikaset toimii.
Muksut siirtyisivät välittömästi syntymän jälkeen omiin mökkeihinsä ja tulisivat vain kerran päivässä syömään, ja silloinkin vain kutsusta. Mutta ei, vähintään on 18 v (tytöt) ja 44 v (pojat) mittarissa ja sitten vasta alkaa oman kämpän hommaaminen poltella…
Kyllä on rusakoilla ja metsäjäniksillä helppoa. Ne pyöräyttää ensimmäiset pallerot maailmaan hutikuussa ja hetimiten poikaset pakenevat paikalta. Jälkikasvun selviytymisprosentti nousee merkittävästi jos poikaset leviävät pitkin pöpelikköä, ei pääse kettu pistelemään kapeisiin kasvoihinsa koko pesuetta kerralla. Emokin imettää poikasia vain kerran päivässä. Poikaset kömpivät yhteiselle ruokailuhetkelle pyynnöstä ja pakenevat heti takaisin lähimaastoon lounastauon päätyttyä.
Eli ihan vaan muistutuksena, ei ole rusakonpoika heitteille jätetty, eikä ole metsäjäniksen jälkikasvu orpo, se vaan odottelee emon vellikelloa. Eikä se kello muuten soi jos siinä lähistöllä kyttäilee ihminen.
Kuvista kiitos ja kumarrus Hanna Paavilaiselle, Pauliina Uusi-Penttilälle Ja Juha Niemiselle.
