Ratsastusta pidetään Suomessa jostain syystä tyttöjen juttuna. Väitän kyllä, että vaatii merkittävästi enemmän ”munaa” nousta vieraan hevosen kun täysin tuntemattoman mopon selkään. Se ei Honda Monkey ole kuitenkaan täysin arvaamaton.
Tiedän myös, että jos tavoitteena on tavata tyttöjä niin 1.-3. pesälle pääsyn riski on merkittävästi korkeampi ratsutallilla, kuin esimerkiksi motonetin virivirihyllyn luona roikkuessa.
Pakko kyllä myöntää, että heppahommien vaatetukseen joudutaan tekemään pieniä muutoksia jos lajiin halutaan enemmän äijiä. Pinkeät valkoiset pöksyt, polviin asti ulottuvat solkikengät ja strutsin munaa muistuttava lippalakki ovat tyhmän näköisiä jopa tyttöjen päällä. Pois lukien ne kireät ratsastushousut, ne saa kyllä jäädä, naisille. Perskule, äijille maastokuvioiset, valmiiksi paskaiset ja reikäiset farkut, bootsit ja kypärä jossa on sarvet ja liekkejä, jumankauta se olisi komiaa.
Minä en muuten tajunnut nuoruudessani harrastaa tuota ratsastusta. Vieressä oli Tuomarinkylän kartano ja minäpoika roikuin rautatieasemalla ja Esplanaadilla. Tyhmä. Ensimmäinen kosketus oikeaan ratsastukseenkin tuli vasta ELK Katja Hautalan hepalla, ensin puoli kiekkaa käyntiä, sitten puoli kiekkaa ravia ja sitten laukkaa. Heppa perskule pysähtyi täysin yllättäen, edessä ei ollut kuin maneesin seinä, minä en pysähtynyt. Peräti säälittävän näköistä oli kun Katja yritti näytellä huolestunutta ja samalla puri huultaan ettei tule huutonauru, minä syljin sepeliä.
Jos tuohon ratsastusharrastukseen kaipaa lisää testosteronia niin minäpä vähän valoitan kuinka se tehdään. Children, don’t try this at home…
Seisoskelin eräänä kesäpäivänä miehekkäästi aidantolppaan nojaillen jossain tuolla eteläisessä Hämeessä. Edessäni aukenevalla laitumella käyskenteli kolmisenkymmentä risteytyslehmää ja Oswald, reilu 1200 kg painoinen Charolais sonni. Oswald oli viettänyt kevään lehmien seurassa ja hoideltuaan kaikki 30 lehmää siunattuun tilaan, nyt se sitten nautti kesäpäivästä. Se makoili niityllä, välillä se vaihteli märepalaa poskesta toiseen ja pohdiskeli varmaankin sonnimaisia ajatuksia.
Minun oli annettu ymmärtää, että Oswaldilla voi ratsastaa. Tämähän piti tietystikin testata, se on nimittäin siinä määrin äijämäinen ratsu tuollainen perus vw:a pikkuisen painavampi sonni. Karisee ratsastusharrastuksen tyttömäisyys kerralla. Siinä ei ranteenvahvuinen koivikko tunnu missään kun sonnipoika päättää, että lähibaarille pääsee näppärästi oikaisemalla tuon metsän läpi.
Ja jos tuollaisen sonnin parkkeeraisi paikallispubin oven eteen, juurikin siihen Harley Davidson rivin viereen, niin takuulla hiljenisi saluuna, kukaan ei huutelisi, että mikäs puppelipoika se sieltä tuli, moottoripyöräilijätkin vetäisivät kättä lippaan niin että nahkaliivit paukkuisi.
Minä olin varustautunut ratsastukseen huolella, minulla oli juuriharja. Oswald nimittäin nautti harjaamisesta ja harjaamisen myötä sen aivot menivät narikkaan. Harjailin hiljakseen Oswaldin selkää, lapaa, kaulaa ja kipusin samalla sen selkään. Oswaldin niska oli leveydeltään jotakuinkin sohvan tasoa, väitän että tuolloin oli Tepposella voimaa alla. Lopetin harjauksen ja Oswald pomppasi pystyyn, lyhyen keskustelun jälkeen päätimme mennä juurikin sinne minne Oswald halusi. Oswald kulki laitumen poikki, minä pitelin kiinni sen korvasta ja sarvesta. Oswald pysähtyi viereisen lohkon erottavalle aidalle, puhisi pari kertaa ja sitten se ruopaisi maata ruokalautasen kokoisella sorkallaan. Puhinan aiheuttajaksi paljastui viereisellä lohkolla elelevä Suomenhevosori. Ori laukkasi aidalle, hirnui, kuopi maata ja pukitteli (elikkästen potki itseään pakaroille). Jalkojeni välissä Oswald puhisi siten että minun kivekseni kutistuivat n. hasselpähkinöitten kokoisiksi. Sitä tuntee itsensä pieneksi kun 700 kg heppaa ja 1200 kg sonnia päättää selvitellä välejään. Ilmassa oli niin paljon testosteronia, että minäkin olisin pissannut positiivisen tuloksen Lahden hiihtokisoissa.
Liukenin paikalta luottaen kärppämäiseen nopeuteeni, eli siis mätkähdin maahan ja hoipertelin lähimetsikköön. Ei ole vellipöksyjen hommaa tuo sonnillakaan ratsastaminen, ja kyllä se pesemällä lähtee, gaagelberi housuista, nimittäin.
