Hoksasin tuossa, että Heidi on huutanut tuolla AlmaHelpin jouluhuutokaupassa Soivuoren Suvin lahjoittamaa ratsastusretkeä. Se on hieno reissu, tiedän kokemuksesta, mutta minäpä myös tiedän kuka saattaa olla kusessa.
Kaikki ei vaan tykkää hevosista. Tai ainakin niin, että tällaiset henkilöt eivät tykkää kyttyrää jos kopukan ja henkilön välillä on aita, betonia, parin metrin korkeuteen. Tarkemmin ajateltuna tällainen kunnioitus on ihan tervettä. Jos nyt ajatellaan, että 500kg lihasmöykky on varustettu alle appelsiinin kokoisella ajatteluvälineistöllä, sitä vaan tuppaa ihminen välillä olemaan vähän tiellä. Heidin mies, Matti, pitää enemmän koirista ja kissoista. Tämä ei ehkä ole yleisessä tiedossa. Minä tämän päättelin ihan itse kun Matti ja Heidi olivat meillä käymässä.
Tässäpä tuo tapahtumaketju kokonaisuudessaan, ei tarvinnut olla kummoinen Sherlock Holmes: Kuten tapoihin kuuluu, miesten pitää kävellä ympäri talon tilukset, oli ne tilukset kuinka pienet tahansa. Niin me pojat sitten lähdimme katsastelemaan maastoa. Pujahdimme hevosille aidattuun metsikköön ja koska tuolloin oli kuuma kesäpäivä, oli Matti ottanut talolta matkaevääksi tölkin olutta. Tässä vaiheessa en tiennyt Matin ja hevosten välisistä vuorovaikutussuhteista. Sen kyllä tiesin, että itse en olisi ottanut olutta Virkun valtakuntaan. Virkku on siis meidän Connemaran kropalla ja Suokin päällä varustettu valkoinen möykky. Marsun yskäisy, siis se ääni joka kuuluu kun oluttölkki avataan, on Virkulle ylipääsemättömän kutsuhuuto, en kyllä tiedä kuka lienee opettanut.
Matti ei tästä tiennyt ja niinpä hän oli melkoisen yllättyneen näköinen kun sihahduksen jälkeen paikalle ilmestyi erittäin utelias hevonen. Koska Virkku on tottunut saamaan pienet hömpsyt avatusta oluesta, ei se mitenkään voinut ymmärtää kärppämäisen notkeasti pusikossa väistelevän Matin toimintaa. Matti nimittäin ei selkeästikään nauttinut syliin pyrkivästä hevosesta… Matti sinnitteli sisukkaasti läpi koko reissun, Virkku yritti piirittää Mattia kaikista mahdollisista suunnista, Matti ei kuitenkaan paennut aitauksesta eikä edes itkenyt, mitä nyt ihan vähän nyyhkytti.
Luulenpa, että Matti ei enää juo olutta hevosaitauksessa. Kävi vähän samoin kun minulle pikkupoikana sähköaidan kanssa, ei pissata enää yhtään aitojen välittömässä läihesyydessä. Eli pelastakaa Matti, huutakaa sitä reissua, muuten Matti löytää itsestään sellaisia lihaksia joita se ei edes tiennyt omistavansa, sääli, että niillä joutuu istumaan myös jatkossa.
(Juttu vuodelta 2015)
