Minulla on erittäin hyväkuntoiset vanhemmat, isä on 80 v ja jumppaa mitä kummallisempia kuntopiirejä. Äiti, huolimatta keuhkomurheista, kävelee yhä tarvittaessa useita kilometrejä ja todenäköisesti juokseekin (esim. minun perässä, kun olen taas tehnyt jotain luvatonta/typerää). Vielä 5 v sitten pitkät kävelylenkit Atte-kääpiösnautserin kanssa kuuluivat vanhempieni päivittäiseen rutiiniin, ja pitkillä tarkoitan vähintään 5 km lenkkejä.
Vanhempieni elämässä tapahtui askel taaksepäin, jouduimme lopettamaan Aten kunnioitettavassa 15 v iässä. Loppuvaiheessa isä oli kantanut pahoissa paikoissa Attea, ja välillä jopa jättänyt koiran kotiin, kuitenkin lenkillä tuli käytyä. Kun Atte lähti kohti iltaruskoa, loppui kävelyt kuin seinään, niin isän kuin äitinikin osalta. Kävelyn lisäksi koiran poistumisen mukana poistui myös äidiltäni juttukumppani. Isäni on erittäin valikoivalla kuulolla varustettu, minkä lisäksi hän on oikeasti lähes kuuro – tämä yhdistelmä on puheliaalle äidilleni haastava yhtälö. Vaikuttikin siltä, että Atte toimi varoventtiilinä, ja kun paineenalennin poistui, oli seurauksena ”lievää” ilmapiirin kireyttä.
Molemmat vanhempani olivat vahvasti sitä mieltä, että uutta koiraa he eivät enää voi ottaa. Selityksenä oli mitä kummallisempia syitä: matkustelu vaikeutuu, kiireiset eläkeläiset eivät ehdi hoitaa koiraa kunnolla ja entäpä jos jompikumpi sairastuu – mitäpä koiralle sitten tehdään? Vanhemmillani on aina ollut koira, lukuunottamatta 1-2 v taukoja ja taloudessa on aina ollut joku karvakorva. Minuunkin pinttynyt Airedalenterrierivillitys on peruja lapsuudestani.
Vanhempieni koiraton talo vaikutti turhan steriililtä ja tyhjältä. Välillä tuntui, että näimme se totisen torvensoittajan tuijottelemassa nurkan takaa otsatukkansa alta. Noin vuosi sitten äitini vihjaisi jossain sivulauseessa, että pieni koira voisi kuitenkin olla mukava, ja noin nanosekunti tämän jälkeen Suvilla oli tiedossa sovelias vaihtoehto.
Talouteen ilmestyi Häxan, pieni kääpiösnatseri. Häxan oli ollut sjoitusnarttuna, se oli saanut yhden pentueen ja muuttuneen elämäntilanteen vuoksi edellinen omistaja joutui luopumaan siitä. Häxan kotiutui vanhempieni nurkkiin muutamassa päivässä. Talossa on rauhallista, liikkumaan pääsee päivittäin ja evästä tulee sen kun pieni koira kerkeää naamariin vetämään. Vanhemmissani huomasin muutoksen välittömästi koiran saapumisen myötä, Äitini ihastui hyvätapaiseen ja rauhalliseen seuralaiseen välittömästi, isä puolestaan aloitti kävelylenkit. Häxan on valloittanut vanhempieni sydämet, kuten on jokainen edellinenkin koira, ja niin kuin koiran pitää tehdäkin.
Uskon, että lemmikki tarjoaa vanhemmille ihmisille jotain sellaista, mitä kahdella jalalla kävelevillä ei ole mahdollista tarjota. Tämä toki on jo todennettu ihan tieteellisestikin. Suosittelen vilpittömästi, että luvatkaa tukea vanhusten lemmikinhankintaa. Se ilo ja hyöty mikä lemmikistä aiheutuu vanhempien ihmisten elämään, korvaa moninkertaisesti ne pienet lisähommat, jotka tästä mahdollisesti aiheutuu nuoremmille sukulaisille. Toki lähtökohtana on aina oltava se, että lemmikin tuleva omistaja itse myös haluaa uuden nelijalkaisen kaverin, ja ainahan lievää ”ohjailua” vanhusten lemmikkivalinnassa voi mahdollisuuksien mukaan pyrkiä harrastamaan. Pieniä hiirenkakkoja pykeltävä kääpiösnautseri on todella paljon helpompi lemmikki lähisuvulle kuin esimerkiksi jäähallinkokoista kankea vääntävä nöffi.
Meillä sovittiin, että Häxan saa tulla meille milloin tahansa hoitoon ja myös jatkosijoituspaikka on taattu. Meillä tuollainen hieman kania suurempi hyvätapainen koira ei aiheuta mitään ylimääräistä (poislukien sitä p….halvausta kun luulimme, että Häxanilla oli treffit meidän kanalaumaamme karsineen kanahaukan kanssa). Häxan on hakenut oman paikkansa meidän laumassa. Lähinnä se paikka sijaitsee sen omassa kantokopassa, josta se silmäilee hieman hektistä talouttamme, mm. koiria, mukuloita, kanoja, ankkoja… Vanhempieni sydänten lisäksi se on valloittanut myös meidän perheemme, osoitankin tämän tarinan lopuksi vilpittömät kiitokset Sari Korpelalle, Häxanin kasvattajalle.
(Juttu vuodelta 2015)
