Jaa

Nilkku ja läski lenkkeilee

Olen ollut menneisyydessäni ihan urheilullinen kaveri, juokseminen ja erilaiset voimailuharrasteet ovat kuuluneet säännöllisesti päiväjärjestykseeni. Lasten syntymän jälkeen urheilu loppui ja paino lähti nousuun, tällä hetkellä ylipainoa on n. 10kg. Lihaskunto lienee vielä kohtalainen, painohan on voimaa ja ylipaino on ylivoimaa, mutta joku raja sentään. Polvikin on rikki eli räsä, kierukkavika ja nivelrikko.

Edelliset lenkkeily-yritykset ovat kilpistyneet polvien kipeytymiseen. Toisaalta, onko tuo nyt yllätys kun pää suunnittelee 10 km reippailua ja roppa kestää varovaista köpöttelyä. Viimeisten viikkojen aikana paljastunut rapakunto konkretisoitui tuonne tykkimäen huvipuistoon, reilu 3 v vanha gangsterinalkumme teki Usain Bolt -mallisia lähtöharjoituksia, ja aina eri suuntaan. Minä hyydyin totaalisesti. Pelkään että tilanne muuttuu pian vaaralliseksi ilman selkeitä toimenpiteitä. Pojan kytkeminen flex-talutushihnaan on varmaankin jossain laissa kielletty?

Tästä kaikesta suivaantuneena päätin pyhästi aloittaa lenkkeilyn. Rikkonainen polvikin on saanut puukkoa, leikatulla polvella on mukavampi läpsytellä menemään. Aapo, tuo yli 10 v vanha airikseni, on ollut ennen uskollinen lenkkikaveri, toki sen juoksutapa oli silkkaa helvettiä. Aapo suorittaa ns. intervalliharjoituksia, ensin eteenpäin lappu laudassa, sitten täysi stoppi (koska naapurin pystykorva oli jättänyt postia), ja taas täpöllä eteenpäin.

Nyttemmin Aapo on oireillut nivelrikolle tyypillisin oirein. Aapo ontuu oikeaa etujalkaansa, liikkeellelähtö on vaikeaa ja kipu paikallistuu oikeaan olka-/kyynerniveleen. Sille oli kertynyt myös ylimääräistä, reipas 10%. Täsmälleen saman verran kuin allekirjoittaneella. Kroonisen kivun lievitys lääketieteellisin keinoin on toki hyvä ja hetkellistä helpotusta antava toimintamalli, se ei kuitenkaan riitä. Aapon ylipaino oli helppo saada kuriin, omalla kohdalla tämä läskin sulatus on selkeästi hankalampaa.

Painonpudotuksen lisäksi liikunta on tunnetusti tärkeässä osassa kroonisen kivun ja läskin hallintaa.
Oma lenkkeilyni alkoi lyhyillä, alle 15 min kestävillä lenkeillä. Lukija huomannee, että tässä kohtaa siirryttiin puhumaan minuuteista, kuulostaa niin tyhmältä puhua 500-1000 m vaappumisista.

Aapoa en matkaan huolinut, se ei ole enää ylipainoinen, sen lihaskunto on pysynyt yllättävän hyvänä ja minä ajattelin että suotta sitä vanhusta rasittaa. Tässä eräänä päivänä lenkille lähtiessäni Suvi totesi, että Aapo on jälleen karannut. Aapon karkaaminen ei ole enää mikään katastrofi, kun Aapo luopui kiveksistään, loppui siltä treffien sopiminen ja se keskittyi enemmän henkisiin harrasteisiin. Sen reviiri pieneni murto osaan entisestä ja oletimme, että se käy lähinnä kuseksimassa naapurin postilaatikon. Otin varmuudeksi remmin mukaani lenkille ja yllätyksekseni huomasin, että Aapo tulla jolkotteli vastaan entisellä lenkkipolullamme. Koiravanhus oli nähtävästi todennut, että omistaja on jo liian vanha ja raihnainen otettavaksi lenkille mukaan, sillähän saattaa vaikka polvet kipeytyä.

Nyt olemme lönkötelleet tuttua lenkkipolkua yhdessä muutaman kerran. Uskon, että Aapo on omatoimilenkeillä osittain luonnon pakottamana pitänyt itsensä jotakuinkin kuosissa, toisin kuin mätisäkki omistajansa. Suvi on sitä mieltä, että Aapo liikkuu nyt paremmin kun sen omatoimilenkit ovat muuttuneet luvallisiksi ja säännöllisiksi. Tiedän kokemuksesta että vakavaakin nivelrikkoa sairastavien koirien ennuste on merkittävästi parempi silloin, kun koira saa liikkua vapaasti: tällöin koira säännöstelee liikuntansa itse ja liikkuu silloin kun se siihen kykenee. Aidattu piha ei kuitenkaan välttämättä riitä, nurkat on äkkiä tutkittu ja kuseskeltu.

Uskon, että koiran kannalta normikokoinen pihapiiri vastaa häkkiä. Pihalla luontainen jolkottelu jää vähäiseksi ja lihaskunto kärsii. Lihaskunnon romahtamisen jälkeen liikunta on vaikeaa ja joskus mahdotonta. Ihmisten kohdalla on selvää että säännöllinen liikunta on terveellisempää kuin kuuriluontoinen kuntoilu, sama pätee varmaankin myös koiriin. Tervesin se läski ja nilkku. Aapolla mennee lujaa, kuten kuvasta näkyy.

(Juttu vuodelta 2015)