Tiedättekö mikä herättää kahvikuppia paremmin? No paljaan jalan alla oleva legopalikka. Meidän taloudessa asuu pari arkkitehdin alkua ja niinpä minä olen oppinut kävelemään kuin intiaani, varpailla alustaa tunnustellen. Tänä aamuna tuntuma oli kostea. Alakerran lattialle oli yön aikana ilmestynyt nestetilkka. Koska asumme vanhassa puutalossa, aiheuttaa putkistojen ulkoinen ylimääräinen neste hieman jännitystä. Tökkäsin sormeni lammikkoon ja haistoin. En maistanut, kokemus on nimittäin hyvä opettaja. Tämä neste haisi pissalta.
Kävin päässäni läpi Sherlock tyyppisen ajatuskaavion. Jos neste olisi ollut 1m säteellä vessanpöntöstä, olisin syyttänyt 3v vanhaa poikaamme ja jos se olisi ollut 25cm säteellä pöntöstä, olisin pitänyt turpani kiinni ja pyyhkinyt omat jälkeni. Nyt lätäkkö oli keittiössä joten katseet kääntyivät eläinkuntaan, taloutemme naisia en olisi uskaltanut syyttää.
Aapo koiruus on siinä iässä, että eturauhanen voisi vinoilla, paitsi että kivesten ja Aapon toisistaan eroamisen myötä eturauhasvaivat ovat varmasti ohi. Katseet kääntyivät siis Taikaan, 12v vanhaan steriloituun lapinporokoiraan. Epäily vahvistui kun totesin, että sen takapuoli oli märkä. Joko se on oppinut käyttämään bide suihkua, tai sitten sen stefa falskaa. Epäilen jälkimmäistä, erityisesti koska meidän käsisuihku ei toimi.
Koska Taika on steriloitu nuorena, on sillä kohonnut riski alkaa tiputtelemaan pissaa. Tämä taipumus liittyy siihen että estrogenin poistumisen myötä lihastonus heikkenee. Harvemmin hyppelee vanhemmat mummut trampoliinilla, ja ihan samasta syystä.
Eli seuraavaksi suuntasin virtsanäytteen ottoon. Otin soppakauhan kauniiseen käteen ja menin Taikan kanssa pihalle. Näyte lirahti kauhaan ja pikatesti kertoi että ei verta eikä valkosoluja. Eli ei ole virtsatietulehdus. Tässä kohtaa Taikalle voisi tarjota jatkuvan lääkityksen virtsankarkailuun. Lähes 90% inkontinenssista kärsivistä narttukoirista vastaa hoitoon hyvin.
Jotta homma ei menisi liian yksinkertaiseksi, on Taikalla myös toinen virtsantiputtelulle altistava tekijä. Taikan ristiluun ensimmäinen nikama ei tiennyt kummaksi se aikoo kasvaa isona, vaihtoehdot olivat lannenikama nr.8 tai ristiluu. Tämä itsestään epävarma nikama on varsinainen murheenkryyni. Välimuotoinen lannenikama aiheuttaa lihas- ja hermoperäisiä ongelmia, Taikan selkä on välillä ihan oikeasti kipeä.
Tällä kertaa Taikan hoitona oli nappikuuri, aluksi ihan vain tulehduskipulääkkettä. Tulehduskipulääkkeestä ei ollut merkittävää hyötyä. Taloutemme kukkahattuporukka tarjosi sille lisäksi laserhoitoa lannerangan alueelle, ja pakko kyllä näin meidän kesken myöntää, että näyttää tuo valohoito auttavan, mutta en myönnä sitä vielä julkisesti, tieteellinen näyttö puuttuu.
Taikan selkäoireilu nosti aina välillä päätään ja parhaiten se vastasi lihasjumeja parantavaan kipulääkitykseen. (Lisäys tarinaan 2021).
Tarinan opetus lienee se että lattialta löytyvät pissalätäköt eivät aina ole peräisin eturauhasvaivaisista papoista, toisaalta ei ne myöskään aina liity vanhoihin mummoihin, joilla vain on estrogeeni loppu.Taika on nyt 12v. Välimuotoinen lannenikama on toki välillä ollut kovinkin kipeä. 99% elämästään Taika on kuitenkin voinut elää täysin normaalisti. Taikan tapauksessa synnynnäinen selkärankavika välillä häiritsee mutta ei estä normaalia elämää. Kun liikuntaa on ollut enemmän, on Taikakin voinut paremmin, ehkä sekin kaipaisi lenkittäjää?
(Juttu vuodelta 2015)
