Meidän äiti, siis se minun äiti, tekee maailman parhaat korvapuustit. Tästä asiasta ei kannata väitellä. Meillä asui maailmankaikkeuden kovin pullakriitikko, eli airendaalinarttu Manta. Kun äiti teki keittiössä pullia, en minä päässyt edes sen peltisen Nilfisk pölynimurin avulla sinne keittiöön. Manta tampponoi jäätävän kokoisella takapuolellaan kulkureitin keittiöön ja varmisti näin että PikkuTepponen pysyi poissa keittiöstä. Meidänäitin korvapuustit eivät olleet mitään terveyspullia. Vaikka Havon Timppa vieläkin epäilee, että minun järkyttävän kovat Cooper juoksutulokset johtuivat näistä pullista, niin ei johdu. Ehkä.
Manta oikeasti rakasti noita pullia. Meillä oli kerran käymässä vieraita ja yksi äijä ojentautui kahvipöydässä ottamaan äidin pullan. Manta nousi takajaloilleen, otti tämän häiskän ranteen suuhunsa, hellästi. Ei ottanut ukkeli pullaa, jäi pullanryöstöyritys pari senttiä vajaaksi.
Tänään Suvi teki pullaa. Pakko myöntää, että ne on kyllä hyviä. Kerran söin yhdellä istumalla 16kpl. Johtaa muuten siihen, että alkaa haisemaan ihminen hassulta. Veikkaan, että meidän mukulatkin sanoo viisikymppisinä että meidän äiti tekee maailman parhaat pullat.
Alli on selkeästi Airendaalinarttu. Hankalaksi sen elämän tekee se, että meidän keittiöön on kaksi sisäänpääsyä. Jännä nähdä miten se hanskaa homman tulevaisuudessa – miten se pitää pikku Arvid Tötterströmin poissa pullahommista? Näyttää nimittäin poikakin olevan pullan perään…
(Juttu vuodelta 2019)
