Jaa

Pallopääopaskoirat

Kyllä muuten sopisi airendalenterrieri Reissumies eväsleivän tai Honda maasturin mainokseen, ihan menee omia polkujaan. Muutoin on hieno ja äärettömän käyttökelpoinen koirarotu, ovenpönkäksi. Ettekö usko? No minäpä taas kerron yhden tarinan.

Meillä on täällä Huikkaperällä tapana köpötellä 4-6 kertaa viikossa lenkki. Sulan maan aikaan metsä on täynnä vanhoja metsäautoteitä ja latupohjia, loistavat kulkumaastot. Ongelmaksi nousee sellainen asia, että talvella siellä on ladut. Hippasen nimittäin heikentää naapurisopua jos vatipää Heinolat kuljeskelee kolmen koiran kanssa hiihtoladuilla.

Järven jäällä kuljeskelu olisi hienoa mutta siellä on vähän väliä vettä jäällä, menee eteneminen hankalaksi, töppöset kastuu ja ainakin airedalen tassuista tulee lumipallot. Ratkaisu tähän dilemmaan on löytynyt lumikengistä. Me ollaan köpötelty pöpelikköön sellainen vajaa 4 km lenkki. Homma itseasiassa alkoi viime keväänä kun piti tuota Allia kuntouttaa, sillä oli lapa sökö.

Sen lumikenkäreitin teko käy jossain määrin sykkeen päälle, pätkissä on tällaisen ikälopun kehäraakin raahauduttava lumikinoksissa. Suvikin ihmetteli että miksi se Tepponen pötköttelee kinosten keskellä mahallaan ja puhisee. No siksi jumankauta että lumikenkä oli kivenkolossa, hengitys ahdisti, jalat oli totaalisen hapoilla ja minä munia myöten lumessa. Ihan vähän vain puhisin, saattoi huonokuuloisesta kuulostaa nyyhkytykseltä. Tämän nykyisen reitin tekeminen vei 3 päivää. Kun reitti lopulta oli saatu kuntoon, vei sen läpi läpsyttely n. 30-40minuuttia, että sellainen savotta.

Nyt kävi kuitenkin niin, että parina päivänä tämän meidän valtakunnan yli puhalsi melkoinen lumimyräkkä. Lunta putosi kerralla 10-15 cm, eipä siinä mitään, mutta kun se tuli vaakatasossa. Eilen oli tarkoitus taas kiertää reitti ja välittömästi meni mieli mustaksi ja iski ahdistus, se oli reitti hävinnyt kuin pieru saharaan. Ei se tietysti kaikkialta kadonnut mutta aukeilla paikoilla ei näkynyt pienintäkään merkkiä lumikenkäurasta. Minä näin sieluni silmin itseni taas raahautumassa kyynel silmäkulmassa läpi kinosten, yhtään ei hotsittanut. Suoraan sanottuna hatutti koko homma.

Sitten tuo rakas vaimoni totesi että annetaan koirien haeskella se reitti, ne kyllä osaa. Niinpä tietysti. Pallopäät (ja Suvi, pakko lisätä ettei tule sanomista) siirtyivät johtotehtäviin ja niin me asteltiin kohti oletettua läpsytinuraa. Hämmentävän hyvin löysi Metku reitin, pari kertaa se humpsahti uppeluksiin mutta tasaisen varmasti mentiin kantavalla pohjalla. Temppukin hanskasi homman, se kyllä sähläsi enemmän mutta selkeästi oli jyvällä touhusta.

Allipalli mullinmallin halusi selkeästi tehdä uuden reitin, pääosin kulki reittiä pää hangen alla ihan ilman suuntaa. Minä yritin kehua Suville että omatoiminen ja älykäs koira, hakee varmasti aikansa kuluksi riistaeläinten jälkiä ja meillekin on hyväksi että tulee vähän rasitusta. Sydänlihas tykkää. Eli sitten me päädyttiin siihen että minä ja Alli pidettiin perää.

Täytyy kyllä vielä kehaista että hienosti löytyi meidän reitti, ei joutunut Tepponen auraushommiin.

Älkää kertoko Suville mutta pakko myöntää, että näyttää noista pallopäistä olevan jotain hyötyäkin.

Mukavaa sunnuntaita.

T. Tepponen