Meilläpä tuli klinikalle käymään siili. Tälle siilille oli varattu tällit viikatemiehen kanssa koska se oli huonossa hapessa. Herra Siili ei köpötellyt klinikalle, se kannettiin. Kaveri oli aivan jäätävän huonossa kunnossa. Se pötkötteli vain kyljellään ja hengitteli haukkomalla. Yleistutkimuksessa kävi ilmi, että Herra Siilille oli käynyt köpelösti, sen kaulalla oli melko miehekäs haava josta valui mätää. Oletettavasti se oli ottanut yhteen joko pensastrimmerin tai robottiruohonleikkurin kanssa. Herra Siilillä oli myös vakava hengitystietulehdus. Kaiken tämän lisäksi se oli kuivempi kuin beduiinin sandaali.
Klinikalla Suvi tutki siilin ja antoi sille ensiavun, tällä kertaa ensiapu koostui nesteytyksestä, kipulääkkeestä ja antibioottipistoksesta. Sitten Suvi soitti minulle ja sanoi että jos olen klinikan lähistöllä niin tule käymään, täällä olisi siili. Ihan vain selvennykseksi, minä olen meidän perheen ylisiilivastaava. Tämä siiliammattitaito on luotu joskus 70-luvulla, ja perustuu siihen että minä kiikuttanut pikkupoikana vähintäänkin jalkapallojoukkueellisen siilejä kotiin hoivattavaksi. Tapanilassa näitä nelijalkaisia punkkareita nimittäin oli ja paljon. Vähän väliä oli jollakin siilillä hätä. Ikävä myöntää mutta minä olen myös aiheuttanut useammalle siiliparalle jäätävän ripulin, tuolloin nimittäin oli tapana tarjota kermaa siileille. Nehän on kaikki laktoosi-intolerantikkoja. Eipä se muuten kalakaan siilien ravintoympyrään luontaisesti kuulu, vaikka ne ei nyt ihan kala-allergikkoja ole niin harvemmin näkee siilejä onkivavat olkapäillä.
Minut siis kutsuttiin klinikalle arvioimaan siilin yleistilaa. Herra Siilin kunto oli hetkellisesti sakannut nesteytyksen myötä, sen hengitys oli vaikeutunut entisestään ja se oli kouristellut. Minä pyyhälsin klinikalle kuin ylipainoinen batman, vain viitta puuttui. Klinikalla minä koppasin Herra Siilin käpäliini ja ja seurasin mitä tapahtuu. Ei tapahtunut mitään, neulatyyny röhnötti kämmenelläni kuin kitukasvuinen laiskiainen. Ei ole hyvä merkki tämä, pyyhe on kehässä. Sitten minä puhalsin sitä nenään. Tässä vaiheessa Herra Siili vetäytyi köykäiseksi keräksi. Tämän äärimmäisen tarkan ja perusteellisen siilitutkimuksen perusteella minä totesin että ei lähetetä vielä Nangijalaan, otetaan kaveri mukaan huikkaperälle muutamaksi päiväksi.
Kotosalla minä korkkasin tölkillisen… CocaColaa. Sitä oikeaa, ei mitään free tai max mallia. Se on sellainen juttu että jos totaalisen väsyneeseen luonnoneläimeen pitää äkkiä saada energiaa sisälle niin hunajavesi tai CocaCola on uskomaton litku. Ja ei, ei saa muutoin tarjota kuin pahimmassa hädässä. Mutta ehdottomasti on oltava sitä sokerimallia, meillä ei saa höpösokerilla maustettuja limppareita juo mukulat eikä siilit.
Siili Herra otti ensimmäiset millilitrat pikkupakolla, mutta totesi juoman hyväksi ja päästeli kitusiinsa yhtä soittoa shottilasillisen limpparia. Ihan vain muuten neuvoksi, kannattaa ravistella ne kuplat pois sihijuomasta ennen tarjoilua. Cocacolan juonnin jälkeen Herra Siili sai annoksen energiapitoista kiinteää ruokaa ja sitten se vetäytyikin yöpuulle taloudessamme asustelevien gangsterien rakentamaan pahvilaatikko yksiöön. Samassa yhteydessä Herra Siili nimettiin Piikiksi.
Seraavana Aamuna Piikki oli yhä todella väsyneessä kunnossa. Sen hengitys korisi ja aina kun se puhalsi ilmaa ulos, sen sieraimiin muodostui komeat räkäkuplat. Siiliherran vasen silmä oli myös muurautunut umpeen. Oikea silmä puolestaan vaikutti jo varsin kirkkaalta. Siili sai maistaa omaa lääkettään, eli pistokset antibioottia ja kipulääkettä, tämän lisäksi se sai ruiskulla suuhunsa ravitsevaa energiaevästä. Illalla siili köpötteli jo pitkin tuunattua pahvilaatikkoaan.
Parin päivän kuntoutuksen jälkeen Piikki muuttui ikäväksi tyypiksi. Piikki pomppasi 5 senttiä ilmaan paikoiltaan. Pompun ainoana tarkoituksena oli tehdä pikainen ja totaalisen sattumanvarainen akupunktiohoito avustavalle henkilökunnalle. Tässä vaiheessa Heinolan kriminaalihuolto ryhtyi järjestämään piikille jatkosijoituspaikkaa. Meillä Herra piikki oli liian lähellä ihmisiä, muksut olivat koko ajan lääräämässä ja jos ei stressi tappaisi potilasta niin pahimmassa tapauksessa se tottuisi ihmisiin. On tärkeää että Siilit eivät ala liiaksi luottamaan meihin, ihmisistä löytyy nimittäin myös melko paskamaisia tyyppejä.
Pohjois-Helsingin kokemusten perusteella on selvää että suoraan vankilasta vapautettujen kavereiden käy huonosti, Piikki sortuisi välittömästi vain huonoille teille. Piikki painoi alle 600g ja siten tuleva talvi olisi sille liian rankka. Niinpä me otimme yhteyttä Karajan löytöeläinkotiin. Siellä meitä pomputeltiin tasan yhden puhelun verran ja saimme hommattua Piikille jatkohoitopaikan Keski-Suomen eläinsuojeluyhdistykseen. Piikki pääsi Saija Paldaniuksen hoiviin.
Tällit sovittiin meidän työpaikalle, AlmaVetiin (teksti sisältää tuotesijoittelua ja piilomainontaa, anteeksi). Klinikalla Piikki hengitteli hetkisen nukutuskaasuja jotta se saatiin kunnolla tutkittua. Piikin vasen silmä oli harmaan kalvon peittämä. Oikea näyttöpääte kuitenkin toimi moitteetta ja se riittää. Piikin kaulan iholla oleva haava oli granulaatiokudoksen täyttämä ja parantuminen oli etenemässä hienosti. Haava puhdistettiin ja pienoisessa pöhnässä oleva siiliherra luovutettiin Saijan osaaviin käsiin.
Jatkohoitodoksi Piikki sai antibioottikuurin ja kipulääkettä ja Saija lupasi sille myös ravitsevan matolääkekuurin. Nam.
Pari viikkoa kului ja muutama päivä sitten Piikillä oli viimeinen kontrollipäivä. Haavaa peitti ehjä iho ja Herra siili tuijotteli meitä kiukkuisesti yhdellä kirkkaalla silmällään, vasemmasta lampusta ei kyllä tule kalua.
Meille jäi Piikistä hyvät muistot, lukuisia lasten ottamia valokuvia, ja hiton pahalta haiseva pahvilaatikkovankila. Ehkäpä kuulemme Herra Piikistä vielä ensi keväänä, vapauden koittaessa.
Ja ihan noin selvennykseksi, jos törmäätte luonnossa heikossa hapessa olevan luonnoneläimen niin soittakaa paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen. Keski-Suomen alueella siilien ja muitten luonnoneläinten hätänumero ei ole 112, se numero on +358406404357.
Sieltä osataan sitten neuvoa mikä on jatkohoitosuunnitelma. Ja jos niitä siilejä muuten haluaa pihallaan ruokkia niin helpoin ja turvallisin eväs on hyvälaatuinen kissin tai koiran ruoka, ja juomaksi olu… siis puhdasta vettä.
(Tarina lokakuulta 2019. Kannessa kuvituskuva, Canva Pro)
Katso video Piikin vapautuksesta Villi Karaja ry:n facebook-sivuilta https://fb.watch/fWojOAsX3N/
