Minäpä sain tuolta meidän Some Hannelta pyynnön kirjoitella tarinan siitä mitä pitää huomioida kun taloudessa on lemmikki ja omistajalle tarjoutuu mahdollisuus lähteä reissuun. Niinpä minä räpelsin kasaan jälleen eräänlaisen tarinan.
Tämä juttu voi olla poikkeuksellisen kuiva ja pahimmassa tapauksessa olette asioista jopa täysin eri mieltä, mutta tällälailla minä tämän asian näen.
Minun juttujani lueskelleet ihmiset ovat mahdollisesti jo tietoisia siitä että meillä on pieni eläintarha. Taloudesta löytyy koiralauma, lammaskatras, kanaparvi ja pari akvaariota. Voitte kuvitella että reissuun lähtö vaatii virittelyä.
Meillä on onneksi sellainen mahdollisuus että eläintenhoitaja asustelee lähes poikkeuksetta meillä. Suvi kuvaa kaikkien eläinten hoitotoimet ja ohjeet videoille, ruuat, lääkkeet ja mahdolliset erityisvirittelyt on kaikki ohjeistettu. Lisäksi lähinaapureihin on oltu yhteydessä ja kuten täällä maalla on tapana, tulee naapuriapu paikalle jos paska alkaa uhkaavasti nousemaan lokasäiliössä, tai vesipumppu jäätyy.
Eläinten sairastumisten osalta meillä on selkeät ohjeet. Pyydämme hoitajaa aina soittamaan ensisijaisesti meille, oli kyseessä mikä tilanne tahansa. Me tiedetään ja tunnetaan meidän eläimet, ja pystytään tarvittaessa tekemään päätökset siitä miten kunkin kohdalla toimitaan.
Jos meitä ei saa kiinni, on me sovittu luottoeläinlääkärin kanssa että hoitaja saa tarvittaessa konsultoida häntä mahdollisista jatkotoimista.
Jokaisen lemmikin kohdalla on tehty jo aikaa sitten suunnitelma siitä mihin asti hoitotoimia jatketaan. Kanojen, kalojen ja lampaiden osalta homma on melko suoraviivaista, koirien osalta asiaan tulee selkeästi enemmän mutkia. Allin ja Metkun osalta hoitotoimet tehdään aina siihen asti kun tämä luottokollega toteaa että ennuste paranemiselle on olematon. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että jos vaikkapa Allin käy köpelösti, ja sillä kuitenkin on olemassa paranemisennuste, viedään hoito loppuun, jos se vain mitenkään on mahdollista. Tämä voi tarkoittaa vaikkapa sitä että Allipallia hillotaan yliopistollisessa eläinsairaalassa viikon verran, ja päivähinta on 1500€.
Toisaalta tuo Temppu, joka on 7 v vanha saksanpaimenkoira ja jolla on erittäin rikkonaiset polvet, näkee Nangijalan merkittävästi aikaisemmin. Eikä se johdu siitä että Temppu ei ole tärkeä, se johtuu siitä että Tempun hyvien päivien määrä on jo lähtökohtaisesti paljon pienempi. Ja hyviä päiviä on oltava enemmän kuin huonoja.
Oliko kuivan kuuloista ja karua tekstiä? Pysähtykääpä itse miettimään sitä omaa lemmikkiänne, alla tuleva lista toimii varsin hyvänä muistilistana kun koiran vie vaikkapa koirahoitolaan. Ja noihin kaikkiin pitäisi pystyä vastaamaan ennen kuin sen lemmikin jättää toisen hoteisiin. Muutoin se vastuunotto on nimittäin melko hankalaa.
Alussa tulee helppoja juttuja, mutta kysymykset pahenee loppua kohden, uskokaa pois. Ja nämä jutut kysytään aina lemmikkihoitolassa, sukulaiset, tutut ja kumminkaimat ei näitä kysy, vaikka pitäisi. Eli miettikää nämä jo ennen matkaa, oikeasti. Minä olen osaa näistä joutunut joskus miettimään omistajan puolesta ja se ei ole hyvä juttu se.
1. Onko se lemmikki terve ja rokotettu asianmukaisesti? Jos tähän on olemassa jokin muu vastaus kuin että on, niin älkää jättäkö sitä kertomatta. Tässä kohtaa nimittäin on syytä kertoa kaikki allergiat, herkkämahaisuudet ja muut murheet. Jos sillä lemmikillä on vaikkapa eroahdistus tai uutenavuotena paukkupelko niin älkää huijatko että hyvin osaa olla yksin ja paukkuja kuuntelee. Siitä huijauksesta nimittäin jää kiinni, aina.
2. Onko se lemmikki sirutettu? Jos se nimittäin ottaa hatkat niin tunnistaminen menee hankalaksi, varsinkin jos ollaan kotinurkkien ulkopuolella.
3. Onhan sillä lemmikillä asialliset valjaat ja vetimet sekä vermeet? Ei ole hyvä kiikuttaa koiraa paalinarun pätkään sidottuna.
4. Saako teille soittaa ja kysyä jos joku homma menee pieleen?
5. Kenelle soitetaan ja kuka on vastuuhenkilö jos teitä ei saa kiinni?
6. Jos paska iskee ihan oikeasti tuulettimeen niin mihin asti lemmikkiä hoidetaan? Se ei nimittäin välttämättä ole halpaa, ja aina kaikki ei mene niin kuin siinä ruotsinkielisessä TV ohjelmassa.
7. Entäpä jos teille käy reissussa köpelösti, kenen hoteisiin lemmikki annetaan?
No palataan nyt takaisin tuolta synkistä ympyröistä ja mietitään mitä keinoja meillä on helpottaa sen lemmikin oloa, ja ehkä vähän myös teidänkin.
Jos kyseessä on lemmikkihoitola niin menkää käymään siellä jo ennen sitä lähtöpäivää. Pihalla köpöttely ja hoitolan omistajan kanssa juttelu helpottaa usein koiran ennakkoluuloja, kisseistä en kyllä tiedä. Ja jos kyseessä on mummola niin siellä on hyvä käydä vaikka muutoin vaan.
Viekää sinne hoitopaikkaan mukananne koiran omia tavaroita ja jotakin jossa on teidän oma haju, välttämättä ei koko pyykkikoria kuitenkaan, paitsi jos kyseessä on mummola. Silloin nimittäin voi hyvällä tuurilla saada pyykitkin pesetettyä, mummosta riippuen. No ei saa, ei ole mummojen hommaa pestä aikamiespoikien pyykkejä.
Pällistelkää nyt myös toki itse sitten sitä hoitajaa ja hoitolaa, kyllä pitää tulla sellainen olo että sinne voi huoletta kaverinsa jättää. Paikkojen pitää olla kunnossa ja eläintenkäsittelyn asiallista. Ja jos tulee sellainen olo että kaikki ei ole kunnossa niin en kyllä jättäisi, menee koko loma pieleen jos koko ajan pähkäilee että mitenköhän sillä kaverilla menee.
Mutta muistakaa että sama menee myös toisinpäin, jos te, siis sen lemmikin omistaja, olette vatipää ja outo, siis sillälailla ikävästi outo, niin en kyllä ottaisi hoitolaani, menee taas viikko pilalle.
Ja pieni vinkki tähän loppuun vielä. Jos teille on päässyt käymään sellainen vahinko että sille teidän lemmikille on löytynyt ihan oma eläinlääkäri, siis sellainen johon myös te luotatte, niin antakaa sille hoitajalle myös sen eläinlääkärin yhteystiedot.
Tämän tarinan teille tarjosi Biofarm Oy
Osallistu Biofarmin tuotepaketin arvontaan eisepuren facebookissa. TÄSTÄ ARVONTAAN
