Minä se en ole ihan niitä herkkävatsaisimpia, olen sitä mieltä, että liiallinen siisteysintoilu on ensinnäkin hiton rasittavaa, ja toisekseen liiallinen puhtaus altistaa meidät erilaisille sairauksille, ja tämän lisäksi siisteysintoilu on hiton rasittavaa. Yhtenä aamuna kävi aamiaiseni kuitenkin kurkkaamassa kielen kohdalla vaihtoehtoista ulostuloreittiä. Tässäpä tarina pienellä ja täysin järjettömällä alustuksella.
Viimeisen 10 miljoonan vuoden kehityskaaremme aikana meihin nisäkkäisiin on nakuteltu sisälle sellainen solu kuin eosinofiili. Tämä kaveri asustelee pääsääntöisesti meidän verenkierrossa ja sen hommana on tapella loiseliöitä vastaan. Siellä se on partioinut verenkierrossa ja laittanut öttiäisiä järjestykseen. Eosinofiilien määrän on todettu nousevan loistartuntojen lisäksi myös allergioissa, tutkijoiden yhtenä hypoteesina on se että nämä loispoliisit ovat matopuutteessaan keksineet aikansa kuluksi allergisoimisen. Kun ei ole muutakaan tekemistä niin eosinofiiliparka ottaa kierroksia koivun siitepölystä, suklaasta ja pähkinöistä.
Me hyvinvointivaltioiden ihmiset olemme lajina allergisoituneet lähes kaikelle mahdolliselle. Ei ole suklaa-allergiaa varmaankaan paljon Afrikassa, ja tuskin perus intialaiselle nousee näppylöitä kun se törmää huonepölyyn? Parissa vuosikymmenen alussa tehdyssä tutkimuksessa todettiin että loiskontaktit vähentävät allergiaoireita. Pikaisella ja täysin empiirisellä otannalla vaikuttaisi siltä, että lemmikkieläimistä koirilla ja hevosilla esiintyy eniten allergioita, nämä ovat myös eläinlajeja joita madotetaan säännöllisesti, heppoja jopa 5 kertaa vuodessa. Toki kissojakin madotetaan runsaasti, mutta ne pistelevät käkättimeen hiiriä ja muita loislähteitä, joten niillä noita treffejä loisten kanssa kuitenkin on.
Älkää nyt kuitenkaan heti menkö syömään lapamatoa jos heinänuha ahdistaa, nuo kyseiset tutkimukset olivat kuitenkin vuosikymmenen alusta ja nyt tutkijat ovat juuri todenneet, että loiset aiheuttivat hiirille astmaa.
Meidän kotosalla koiruuksia ei todellakaan ole madoteltu säännöllisesti. Viime talvena kurkin ikkunasta useampana päivänä ja ihmettelin kun terassilla oli kasa joka näytti lattiamopilta, hämmästelin vain että mitäköhän tuokin tuossa tekee… Sitten mukulat totesivat, että kyseessä ei olekaan moppi tai kasa spagettia, lumella oli järkyttävä rykelmä suolinkaisia. Kaikki koirat saivat seuraavana päivänä loislääkenapit.
Hyvää tässä episodissa oli se, että kyseisiä suolinkaisia oli jotenkin joutunut myös terassille rakennetun lumiukon keskivartaloon, kun mukulat hoksasivat nämä lisäkoristeet, loppui lumen syönti tykkänään, ei siis pelkästään keltaisen lumen, ihan itse tulivat siihen lopputulokseen että lumi ei ole yhtään hyvää.
Kyllä nyt minustakin vaikuttaa hieman siltä, että pentukoirien madotusohjeet eivät ole ihan tuulesta temmattuja.
Turhia matokuureja on kuitenkin syytä vältellä, ettei nuo eosinofiilit pitkästy, yksi vaihtoehto on odotella kuvan mukaista ilmoitusta siitä että jollakin meistä on loisia.
(Juttu vuodelta 2016, kannessa kuvituskuva)
