Suville tuli pentu, painotan todellakin että se on Suvin, saatan puhua siitä meille muodossa kun se täyttää 10v, koska silloin koira on onnistunut opettamaan minut sen tavoille. Nyt meillä piilotellaan lasten leluja. Seuraavat 6kk tämän pennun pahin uhka on vierasesine, ainakin minun mielestäni. Minut osittain kasvattanut ja tapakasvatuksestani vastannut airedalenterrieri Manta (Amanda). Manta menehtyi 9 v iässä superpalloon, sellaiseen puolikkaan kananmunan kokoiseen kirkkaaseen palloon jossa oli eri värisiä aaltoilevia juovia sisällä. Manta hotkaisi pallon n. 6kk ikäisenä, aluksi odottelimme pallon ilmaantuvan ulos luonnollista tietä, lopulta koko pallo unohtui, siellä se kuitenkin vietti aikaa Mantan mahassa, reilun 8 vuoden kuluttua pallo lopulta halkesi, eteni ohutsuoleen ja johti lopulta ohutsuolen kuolioitumiseen ja puhkeamiseen. Mantan menehtymisestä tuli minulle ensimmäinen sysäys tälle alalle, oli nimittäin hieno tyyppi tuo Manta ( Amanda on ihan syystä tyttäreni toinen nimi).
Vierasesineitä syöneisiin koiriin törmää säännöllisesti. Siinä tulee parhaassa tapauksessa vain yllättävän korkea hinta viinipullonkorkeille, perunoille tai esim. hammastahnatuubin korkille. Pahimmassa tapauksessa ne johtavat koiran menehtymiseen.
Mikä sitten johtaa siihen, että koirat syövät mitä sattuu? Koira on pääosin lihansyöjä, se on suunniteltu imuroimaan sisäänsä kaikki mahdollinen ja se osa joka ei ole syömäkelpoista, puhalletaan takaisin, yleensä tyynylle tai matolle.
Pentuvaiheessa koirat kokeilevat kaikkea mahdollista, maitohampaat kutisevat ja tämä lisää entisestään pureskeluvimmaa. Onko se nyt niin kumma jos epähuomiossa nielaisee pienen palan muovia, vaikkapa esimerkiksi puolikkaan kumisaappaan? Suvin toinen koira, Taika, leikattiin vierasesineen vuoksi 3 kk ikäisenä. Taikan tapauksessa suoli meni kerrasta tukkoon ja diagnoosi oli melko helppo.
Tavallisesti oireilu alkaa oksenteluna, jos oksentelu on jatkuvaa ja jos pentu oksentaa myös veden, huononee sen kunto nopeasti. Joskus vierasesine päästää osan materiaalista ohitseen ja tällöin diagnoosin teko voi hankaloitua. Usein vierasesinediagnoosi tehdään röntgenkuvan perusteella. Vierasesine voi olla materiaalia joka ei näy röntgenkuvassa (kangas, nahka, kumi) mutta tällöin vierasesine aiheuttaa suolistoon tyypillisesti kaasukertymiä.
Tavallisesti omistajalla on jo valmiiksi epäily syödystä vierasesineestä: kyllä, Piku söi 1.5m joulukoristenauhaa. Tällöin keskimääräistä fiksumpi eläinlääkäri yleensä pyytää omistajaa tuomaan sen jäljelle jääneen 50cm pätkän mukana klinikalle. Pätkä asetetaan koiran viereen röntgenkuvauksen ajaksi, on paljon mukavampi todeta ihan konkreettisesti onko nauha röntgenkuvassa näkyvää.
Pentuvaiheen syömisvimmaan ei ole muuta konstia kuin se, että pyrkii estämään potentiaalisten vierasesineiden syönnin. Omistajan pitää piilottaa kaikki alasinta pienempi ja pehmeämpi tavara vähintään 2.5 m korkeuteen ja/tai lukkojen taakse.
Pentuvaiheen jälkeen pahin vimma syödä vierasesineitä yleensä talttuu, eli sulamattomien esineiden kulku suolistoon vähenee. Jostain kummallisesta syystä ihmiset uskovat että esim. lintujen luut aiheuttaisivat lihansyöjän suolistolle vaikeuksia. Tämän ajatusmallin mukaan metsien tulisi olla täynnä västäräkin luihin tuupertuneita kissoja ja sorsan lapaluuhun jähmettyneitä kettuja. Luut, oli kyseessä sitten linnun, porsaan tai vaikka mammutin, sulavat mahassa täysin, mahahappojen teho on aikuisilla koirilla hämmentävä. Keitetty, paahdettu tai muutoin lämmitetty luu haurastuu ja joskus niistä aiheutuu murheita. Yleensä luut johtavat ongelmiin silloin kun niitä tarjotaan koirille epäsäännöllisesti ja järkyttävinä kerta-annoksina. Kun koira saa kerran vuodessa lehmän reisiluun, on edessä usein keskikokoisen jäähallin kokoinen ummetus.
Mutta sattuu niitä virhearvioita ja vahinkoja myös aikuisille koirille. Tiedän yhden koiruuden joka on erikoistunut pikkuhousunsuojiin. Käsittääkseni kyseinen kaveri osaa avata perus abloylukon päästäkseen käsiksi kyseisiin tuotteisiin, eikä tykkää kuulema käyttämättömistä. Aikuisilla koirilla vierasesineiden syöminen voi liittyä käytöshäiriöön. Taustalla voi olla myös esimerkiksi gastriitti eli mahalaukun ärsytystila. Yleensä tällaisen kummia juttuja syövän koiran kohdalla kannattaa seurata muutamia oireita. Jos kaveri röyhtäilee ja nieleskelee paljon, syö ruohoa ja/tai nuolee esim. lattiaa ilman että lattialle on tipahtanut makkaranpala, kannattaa gastriitti sulkea pois, joko lääkekokeiluilla tai mahalaukkutähystyksellä.
Jos mahaoireilua ei esiinny ja karvakorva pistelee toistuvasti ääntä kohti esineitä jotka eivät kuulu tasapainoiseen ruokavalioon, niin voi voi, on jälleen aika kaivella kukkahattua ja kääntyä koiran henkimaailmaan keskittyneiden henkilöiden pariin.
Edellinen airikseni Arttu (juu, pojallani on sama nimi) pisteli kerran kondomipaketin kapeisiin kasvoihinsa. Asuin tuolloin Helsingin keskustassa ja en kehdannut käydä viikkoon läheisessä koiratarhassa. Ajattelin, että kuitenkin joudun tilanteeseen jossa joku mukula osoittelee minua ja koiraani ja kertoo kovaan ääneen kaikille että katsokaa, tuon sedän koira kakkasi kondomin…
Eipä tässä sitten muuta, menenpä vaikka piilottamaan legot, pennulta ja pojalta, että voin huoletta kulkea pissalle edes yöllä…
(Juttu vuodelta 2015)
