Kotiinpaluu on meillä aina yhtä jännää, tai ainakin noille pallopääpaimenille. Jos minä parkkeeraan meidän auton yläpihalle ja köpöttelen 30m matkan kotiovelle, on pihassa pari paimenkoiraa niskakarvat pystyssä ja haukku herkässä. Allipalli Airendale tulla lampsii kohti häntä heiluen ja silmät sikkuralla.
Jos satun olemaan vitsikkäällä päällä (Suvin mielestä mulkku), kävelen mäen alas vaanien, kaarrelleen, hieman kyyryssä ja kädet levällään. Auta armias jos kävellessä tekee vielä äkkinäisen hyökkäysliikkeen. Temppu, talouden saksanpaimenkoira, haukkuu niskakarvat pystyssä ja kiertää vasemman kautta selkäni taakse. Jos minä teen äkkinäisen hyökkäysliikkeen sitä kohti, se rähähtää ja tekee lyhyen karkuunsäntäyksen, palatakseen heti takaisin. Muriseva Metku asentaa hyökkäyksen vuoksi hännän pakaroiden väliin ja vilahtaa räksyttäen nurkan taakse kurkkimaan. Se kuitenkin palautuu paineistuksesta hämmentävän nopeasti. Allipalli jatkaa lampsimistaan kohti hyökkäilin minä tai en. Yhä on häntä pystyssä. Saattaa olla että hyökkäysliikkeen vuoksi sen korvat ei enää lerputa, jos oikein menee jännäksi, voi ropelit jopa kääntyä kallon myötäisiksi ja silmät mennä sikkuralle.
Kun minun uhkaava käytös loppuu, ja/tai koirat ovat päässeet metrin etäisyydelle meikäläisestä, on kaikki taas hienosti. Eli vielä pääsen omaan kotiin, mikä on kyllä äärimmäisen mukava juttu.
Toisaalta, on noissa jättipäissä hienojakin piirteitä. Älkää kertoko Suville mutta yksi juttu Tempun käytöksessä miellyttää minua erityisesti.
Meidän talossa ollaan aina siivosti. Ikinä ei ääni kohoa ja koskaan ei toisillemme huudeta. Jos nyt kuitenkin joskus sattuisi ääni kohoamaan (mikä on toki täysin teoreettinen tilanne) niin Temppu ryhtyy poliisiksi. Se nousee ylös ja ottaa suuhunsa minkä tahansa kumilelun. Kumilelu suussa se sitten pyörii kitapurjeet pullollaan huutavien ihmisten jaloissa. Kumilelun pureskelu lienee stressireaktio, hyvä homma on että ei pura stressiä minun pakaraan. Alli saattaa tällaisessa hienoisessa huutomyrskyssä raottaa silmiään. Välillä se voi jopa kääntää kylkeään.
Arvid tötterström, tuo uljas poikani, on muutamaan kertaan kysellyt että miksi Herra Kutitus-Solmu ei ole käynyt kylässä. Herra Solmu muistuttaa ulkonäöllisesti melkolailla minua, ja se harrastaa lukkopainia jossa kuristusotteeseen saatua vastustajaa kutitetaan armotta. Joka ikinen kerta vastustaja on päässyt livistämään Kutitus-Solmun kourista, toki vääntö on ollut hirvittävää. Yksi syy miksi tätä mielenhäiriöistä vapaaottelijaa ei ole näkynyt lähiaikoina on pallopää Temppu. Aina kun minä nostin kädet ylös, mörisin ja ryntäsin pikkupoikaa kohti, sinkosi palloppää lelukorille. Sieltä se otti kongin suuhunsa ja syöksyi sen jälkeen minun ja Artun väliin. Selkeästi puolusti Temppesteri heikompaa. Tempun katse ja kumilelun raivoisa pureskelu kertoivat että nyt läskipää käytöstapoja. Eli minä en enää uskalla esiintyä Herra Solmuna. Paitsi makkarissa, suljettujen ovien takana, Suvin kanssa, ja luvalla.
Allikin pyrki mukaan tuohon Artun ja minun väliseen tekonujakkaan. Se löi rinta maassa etutassujaan lattiaan ja sanoi selkeällä Airedale kielellä että nyt leikitään, Alli vastaan kaikki, menkää parijonoon ettei vasen väsy…
