Hassua millaisia asioita sitä jää pienelle ihmiselle mieleen matkoilta. Ei ole kajuutassa selkeitä kuvia paikoista ja ihmisistä, on hajuja, tunteita ja väläyksiä. Kuten Hotelli Oscarin yllätyshätä, lähes tappava vesimeloni tai vaikkapa se tunne kun hoksaa ensimmäisen kerran että kaikkea ei ole pakko kertoa. Yritän kuvailla tapahtumia, ikävä kyllä muistot haisevat pääosin pahalta.
Tässäpä tarjoilen teille hotelli Oscarin yllätyksen.
Olin 7-8 v vanha, lusimme 3 viikkoa Kossilla, siis v. 1978. Ei ollut neonvärisiä collegepukuja joissa lukee Koss eikä myöskään tyhmiä amerikkalaisia lippalakkeja. Minäpoika vietin pääosan ajastani uima-altaalla. Muistan sen, että alkuviikosta allas oli kirkas ja pohjan kaakelit oli valkoiset, loppuviikosta vesi sameni ja lopulta kaakelit kasvoivat angorakarvaa. Minä en altaan karvoituksesta juurikaan välittänyt ja niinpä minä hyppelin huolettomana paljun karvaiseen syleilyyn. Päälläni minulla oli ruskeat froteeshortsit joissa oli metallinen solki, sellainen hieno messinginvärinen.
Kesken uinnin mahassani sanoi jotta mur ja tämän jälkeen kävi selväksi, että edessä oleva pieru eli paukkukakka on varmasti värikäs. Kipusin pois altaasta, juoksin hissille joka oli tietysti varattu. Päätin valita portaat ja kipitin huoneeseemme. Huoneemme sijaitsi viidennessä kerroksessa, neljännen kerroksen kohdalla muistin, että minulla ei ole avainta ja huone on on tyhjä. Käyttöön oli otettava suunnitelma B.
Muistan yhä missä yleinen vessa sijaitsee hotelli Oscarissa, se sijaitsee yhden kerroksen verran uima-altaan alapuolella, siis tasolla -1. Ehdin 2. kerrokseen, loppumatka vessaan sujuikin sitten lyhyemmällä askeleella. Yllättävän paljon kestää frotee ja hyvin pidättää karkean tavaran. Vessassa pesin sitten pöksyt ja itseni, lopuksi solahdin altaan vilvoittavaan veteen, pitkäksi aikaa. Anteeksi.
Koska kuvaa shortseista ei löytynyt, tässä lisää otoksia Pargasta 2017.
