Valtteri on keskikokoinen jäyhä jöpöttäjä, eli siis snautseri.
Valtteri asustelee Posiolla, eli Lapissa ja sen pääasiallisena hommana on olla parhaan ystäväni Jyrkin paras kaveri. Lisäksi sen hommana on häätää talon terassille pyrkivät porot pois pihasta, muutoin se lähinnä vain viettää koiranpäiviä. Voisin kuvitella, että Valtteri on onnistunut valitsemaan koiramaailman ammattivalikoimista yhden parhaista duuneista. Valtteri on myös jostain syystä isäntänsä kaltainen vahinkoherkkä velikulta, ja kun vahinko sattuu niin ikinä, siis ei ikinä koskaan, homma mene helpoimman kautta… Väitän myös, että Valtteri on isäntänsä mukaisesti yksi koiramaailman sinnikkäimpiä kavereita. Valtsu ei luovuta.
Hyvänä esimerkkinä sinnikkyydestä voidaan pitää vaikkapa sitä, että eräänä talvipäivänä Valtteri varastettiin. Koiruus oli jäljistä päätellen nostettu autoon Posiolla, seuraavan kerran koira nähtiin saman päivän iltana Kuusamossa juoksemassa kohti Posiota. Seuraavan päivän aamuyönä se raahautui Posiolla takaisin kämpille anturat verillä. Matkaa kertyi jotakuinkin 60km ja väli oli pimeä ja talvinen mutta niin vain koti löytyi.
Tänä talvena Valtteri vuorostaan törmäsi toiseen jukuripäähän, eli porohirvakseen joka ei myöskään luovuttanut. Valtteri hoksasi yllätyksekseen, että riemukas perässäjuoksu tilusten rajalle muuttuikin pakomatkaksi häntä koipien välissä. Hattuuntunut poro ajeli Valtterin järven jäälle, saattoi olla Petterillä kosto mielessä, nyt hyytyisi haukku… Jää oli muodostunut vasta edellisyönä ja olisi tuskin kantanut sitä pitkätukkaista, sandaalijalkaista kaveria sieltä Genezaret-järvelläkään. Poro puolestaan pystyy etenemään äärimmäisen heikoilla jäillä. Se kykenee levittämään sorkkansa ja heikolla jäällä kulkiessaan sillä on aina kuulema kolme jalkaa tontissa (väittää lappilaiset, uskoo kuka uskoo). Valtteria ei ole suunniteltu etenemään jäällä ja siten kaveri oli lievästi sanottuna kaulaansa myöten kusessa.
Jyrki joutui kuuntelemaan järvenselältä kuuluvaa raivoisaa haukkua. Poro esti Valtterin rantaanpääsyn ja Jyrkillä jäälle ei ollut mitään asiaa. Uveavannot kertoivat sen, että uinniksi menisi. Jyrki soitti palokunnalle mutta Posion palolaitoksella ei ole käytössä ilmatyynyalusta, lähin löytyisi Rovaniemeltä ja tämä laite ei koiran vuoksi liikahda ihan herkästi. Kun sanon, että koira on Jyrkille tärkeä ystävä niin uskokaa että todella tarkoitan sitä. Tiedän että rannalla seisovan ja haukkua kuuntelevan kaverin hartiat olivat lysyssä, mitään ei ollut tehtävissä. Yön laskeutuessa haukku jatkui, se kuului talon sisälle ja kaikui nurkissa. Lopulta jää nähtävästi petti ja haukku taukosi. Jyrki sanoi että oikeasti v…tti niin paljon että koko runko tärisi. Voin tulkata sen verran, että tuntuu jotakuinkin siltä kuin sydän repäistäisiin rinnasta irti, kaveri on nimittäin melko aikaansaava ja nyt mitään ei ollut tehtävissä, huono on kuunnella kun paras ystävä hukkuu.
Kello kolme yöllä ulko-oveen tehty luukku heilahti, sohvalla synkissä mietteissään kyhjöttävä äijä ihmetteli luukun hienoista heilahdusta ja avasi oven. Portailla makasi lumipaakkujen ja jääkerroksen peittämä koira. Jyrki kantoi koiran suihkuun ja huuhteli jäät ja hyhmän pois. Valtteri ei pystynyt kunnolla nostamaan edes päätään. Yön Valtteri nukkui kainalossa, niinkuin pitääkin.
Aamulla Jyrki oli katsonut pihatielle virittämänsä riistakameran tallenteen, hieman ennen kello 03.00 pihatietä pitkin oli ryöminyt neliveto päällä harmaalla hännällä varustettu lumipallo… VALTTERI EI LUOVUTA. IKINÄ.
(Juttu vuodelta 2018)
