Rotanmyrkyistä ja lemmikkien myrkytyksistä on puhuttu iät ja ajat. Verenvuotohäiriöinen, rotanmyrkkyä syönyt kissa tai koira oli arkipäivää päivystyksessä. Vuosien saatossa kuitenkin tapaukset vähenivät, kenties ihmisten valveutuneisuuden vuoksi. Hyvä niin.
Alfakloraloosia sisältävän hiirenmyrkyn toiminta
Jokunen vuosi sitten vapautui markkinoille liuta hiirimyrkkyjä kuluttajan ostettavaksi. Yksi näiden valmisteiden tehoaineista on alfakloraloosi. Alfakloraloosin piti olla lemmikkien kannalta turvallinen. Hiiri syö myrkkyä, hiiren keskushermosto sanoo kaput ja se siitä. Kuitenkin alkoi eläinlääkäreiden vastaanotoille ilmaantumaan omituisia kouristelevia, kuolaavia ja täriseviä kissoja. Pääasiassa nämä kaverit olivat ulkoilevia kissoja, joten siinä sitten arvuuttelemaan että minkähän laatuinen myrkytys on kyseessä vai onko kenties kissi pistänyt suuhun omistajien höpöheinäkeksejä. Joidenkin kissojen omistajat tiesivät kertoa että” juu kyllä siellä naapurissa hiiriä myrkytellään mutta ei sen pitäisi kissoja haitata”. Alettiin miettimän, että onko kissa päässyt syömään myrkkyä naatiskelleen hiiren. Vyyhti alkoi purkautua ja huomattiin että tässähän on torttu lentänyt tuulettimeen ihan huolella. Ei olekaan alfakloraloosimyrkyt haitallisia ainoastaan hiirille…
Jyrsijämyrkkyä syönyt kissa
Suomen ensimmäinen kissan alfakloraloosimyrkytystapaus varmistui Ruokaviraston toimesta 2019. Tapauksia on raportoitu myös koiralla ja linnuilla, mutta kissa on erityisessä riskissä (mikä ei varmaan yllätä, onhan kyseessä luonnollinen jyrsijäterminaattori). Kuten arvata saattaa, hirveä haloohan tästä nousi. Iltapäivälehdet kirjoittivat juttuja kynät sauhuten ja eläinlääkäreiden kollegapalstalle tupsahteli säännöllisin väliajoin tapausraportteja. Itsekin olen yhteen tämmöiseen törmännyt päivystysaikanani, juurikin niihin aikoihin kun asiasta eniten kohuttiin. Klinikalle kärrättiin mustavalkoinen kissaherra, joka ulkoilee vapaasti ja on kova poika metsästämään. Jalka ei kantanut ja pää tärräsi kuin katupora. Katse sentään seurasi hoitohenkilökunnan toimia, joten ihan kanttuvei ei oltu. Verikokeet oli priimat, ei olleet elimet antamassa periksi. Kissa tippaan, tukihoito päälle ja sormet ristiin. Diagnoosi oli valistunut arvaus siinä hetkessä, eikä vastamyrkkyä ole (saati sitten kaikkia maailman myrkkyjä seulovaa pikatestiä eläimille, tämä ei ole mikään CSI Miami). Seuraavana päivänä häkistä kurkisteli onneksi huomattavasti reippaampi kolli, seisominen onnistui jo ja havaittavissa oli enää pientä huojumista. Iso osa potilaista paraneekin intensiivisellä tukihoidolla. Mutta vaikka alfakloraloosi ei olekaan myrkyistä pahin, voi siitä silti lähteä henki. En suosittele kokeilemaan.
Onneksi nykyään asiasta löytyy infoa jo TUKESinkin sivuilta ja taitaapi olla pakollista ilmoittaa jyrsijämyrkkyjen pakkauksissakin haitoista lemmikeille. Tapauksien määrä onkin laskenut reippaasti ja ilokseni huomasin, ettei ainakaan pikaisella googlettelulla ihan heti löydä puotia mistä tätä tököttiä saa ostaa. Jätetään jatkossakin kaikensorttiset jyrsijämyrkyt kaupan hyllylle ja keksitään viiksiniekkojen karkoitukseen jotain ihan muita keinoja.
– Julia
Lue lisää myrkytyksistä ja niiden ensiavusta osoitteesta eisepure.fi
Tämän tarinan teille tarjosi Biofarm Oy
