Sattui tässä yksi päivä niin, että tavattiin Piki-löytökissan kanssa vastaanotolla. Piki oli käynyt kuukausi aiemmin tutkittavana kollegallani pissavaivojen vuoksi. Kovin tiheästi Piki pissaili pikkupissoja. Ja oli aika ärhäkkä ollut muutenkin. Tutkimuksissa oli näkynyt ultralla rakossa komia virtsakivi. Ei muuta kuin virtsakiviä liottava hoito päälle, josko kyseessä olisi sellainen virtsakivityyppi (struviitti) joka liukenee hoidolla. Nyt oli siis meillä Pikin kanssa virtsakivikontrollin paikka. Kurkkaus ultralla rakkoon, ei kehveli siellä se kivenmurikka edelleen möllötti. Tässä vaiheessa kipittelin tuonne pääklinikan puolelle nykimään kirurgitiimiä hihasta, notta kuka haluaisi leikata virtsakiven. Pikille sovittiin treffit Viivin ja kirurgin veitsen kanssa.
Tänään kyseinen murikka poistettiin Pikin rakosta. Ihan oli oudon näköinen, ei oltu aiemmin tuon näköistä virtsakiveä kyllä operoitu… Leikkauksen päätteeksi napsaistiin röntgenkuva rakosta, että eihän ole jäänyt mitään poistettavaa jälkeen. No rakko oli kuvassa ihan siisti, siellä ei ollut enää ketään, mutta jotain outoja palleroita näkyi kuvan laitamilla. Otettiin siinä sitten hippasen laajemmalla skaalalla lisäkuvia ja yhteensä palleroita löytyi viisi. Yllätys oli melkoinen kun tajuttiin että ei hitto, nuo ovat hauleja. Pikiä on ammuttu.
Tiirailtiin siinä hetki tätä poistettua “virtsakiveä” ja kovasti se muistutti haulia. Mutta eikai hauli voi rakkoon päätyä…? Samaan syssyyn poistettiin sitten yksi pinnallinen hauli etujalasta ja verrattiin sitä tähän virtsakiveen. Uskottava se oli, Pikin rakossa ollut “virtsakivi” oli toden totta hauli. Se miten Piki on selvinnyt hengissä tästä rakkoon tulleesta osumasta ja elellyt “virtsakivihaulinsa” kanssa jokusen kuukauden jää mysteeriksi. Rakon repeämät kun eivät ole mikään leikin asia.
Ulkona vapaasti liikkuvat kissat voivat olla vaarassa. Metsästyslain puitteissa saa ampua mailtaan villiintyneitä kissoja. Toki sitä onko kyseessä oikeasti villiintynyt, villieläimeen verrattavissa oleva kissa vai karannut lemmikki ei kukaan yleensä vaivaudu selvittämään. Kissoja uhkaa liikenne, pedot, tarttuvat taudit, erilaiset myrkyt sekä valitettavasti me tampiot eli ihmiset. Kissavihaajilta ei riitä sympatiaa näille nelijalkaisille. Jos kuitenkin kissasi ulkoilee vapaasti, varmistathan pliis että mirriltä löytyy ne rokotukset, rekisteröity mikrosiru ja sukukalleuksien puute. Ja mielellään jos asuisitte jossain periferiassa, kaukana ihmisasutukseen liittyvistä vaaroista, niin säästytään näiltä tulevaisuuden Pikeiltä. Yksikin ammuttu kissa on liikaa.
Entinen löytökissan elämä saa jäädä taakse. Piki toipuu nyt leikkauksestaan ja jatkaa elämää turvassa sisätiloissa. Poissa kissoille pahaa haluavien ihmisten ulottuvilta.
– Julia
(Kannessa kuvituskuva Pixabay )
