Onko teillä ikinä käynyt niin että olette lenkillä ja kalsarit hiertää? Koko ajan pitää korjata, rytmi kärsii, ohi juoksijat ihmettelee miksi sinulla on käsi kyynärpäätä myöten puolikuun puolella ja polte vaan pahenee. Lopulta olet varma että alue syttyi palamaan. Niinpä vetäydyt häveliäästi savuavan takapuolesi kanssa lenkkipolun sivuun. Pusikossa riisut epäkelvot kalsarit pois, eli irrottelet pakaroihin kiinni sulaneet tekokuituriekaleet yhdellä raivoisalla repäisyllä.
Sitten hypit niiden jäänteiden päällä hetkisen sammuttaaksesi orastavat liekit, kaivat kuopan jonne hautaat ne (kalsarit) ja vedät loppulenkin kommandona. Jos mahdollista, istut jossain välissä lätäkköön, ojaan tai puroon. Eikö ole tuttua? Onnittelen sinua, normaalipainoinen ystäväni.
No miksi minä taas uikutan tällaisesta keski-ikäisen ukkelin murheesta? No siksi että yritin pähkäillä tilannetta jossa sinä, rakas lukijani, pystyisit samaistumaan tämän tarinan päähenkilön, eli tassuvikaisen koiruuden tilanteeseen. Nyt on nimittäin sellainen juttu joka kannattaa lukea loppuun.
Koiran tassuhaava
Aina välillä pieneläinklinikan ovista vaappuu sisälle tassunsa satuttanut koiraparka. Joskus antura on haljennut lasinpalaan, toisinaan kynsi on jäänyt rappuritilän väliin ja hämmentävän usein taustalla on vain silkka sähellys ja sattuma. Alkuperäinen haava on yleensä ollut mitätön ja käytännössä täysin yhdentekevä, haava on kuitenkin vuotanut verta ja niinpä siihen on laitettu paketti.
Minäpä kerron teille taas yhden eläinlääkäreiden salaisuuden, kunnollisen tassupaketin teko on taidetta. Ettekö usko? Kysykääpä omalta eläinlääkäriltänne että kuka niiden klinikalla tassupaketin? Yleensä se ei vastaa että hoitaja, eikä todellakaan että eläinlääkäri. Se vastaa että Arja, tai Pirkko, tai Pertti, eli se sanoo nimen. Silloin kyseessä on homma joka vaatii osaamista. Hyvän tassupaketin tekevä ihminen on äärimmäisen arvokas.
Se on nimittäin sillä lailla että koira ei osaa sanoa että paketti painaa jostain kohdasta, tai että nyt hankaa varpaista. Ei se myöskään osaa kertoa että veri ei kierrä varpaissa. Eli se koiraparka kinkkaa menemään sillä paketilla, huolimatta siitä että paketin sisällä on meneillään tulipalo.
Tassupaketti
Lämpimästi suosittelen että jättäisitte sen pysyvän tassupaketin tekemisen ammattilaiselle. Tottahan toki voitte kietaista sidoksen vuotavan haavan päälle, mutta älkää jättäkö sitä pakettia siihen useiksi tunneiksi. Minä en nyt ihan oikeasti liioittele. Vuorokaudessa paketin sisällä syntyy pysyviä vaurioita jotka johtavat pahimmillaan parantumattomiin vaivoihin. Ei se maailma siihen lopu että pariin varpaaseen tulee hiertymä, tai että nahka lähtee rystysten päältä. Se loppuu siihen että esimerkiksi akillesjänne hiertyy avoimeksi.
Tämä juttu nousi mieleen kun klinikalle saapui Whippet jolla oli anturassa haava. Kyseessä on valon nopeudella liikkuva ja vielä sitä hieman vikkelämmin kääntyilevä rotu. Niiden anturat nyt vaan on hieman tavallista kovemmassa kulutuksessa. Koska haava ei tuntunut millään menevän kiinni, oli omistaja laittanut tassuun paketin. Ajatuksena oli estää Anturan nuoleminen. Ja vaikka tassun jäljet ovat sinänsä hellyttäviä, ei verinen tassunjälki uudessa sohvassa, auton penkissä tai eteisen matolla ole mukava juttu. Tässä tapauksessa omistaja siis hakeutui klinikalle koska haava ei ottanut parantuakseen, ja side oli tassussa vajaan vuorokauden. Kuten kuvasta näkyy, on koukistajajänteet ottaneet jo osumaa. Jos tämä paketti olisi ollut paikallaan viikonlopun yli, olisi tilanne ollut ihan
toinen.
Ja ihan tarkoituksella en yritä tässä kuvailla kuinka se tassupaketti tehdään, se ei onnistu kirjoittamalla ja kuvilla, se pitää opetella tekemällä, oikeasti.
Sitä väliaikaistakin pakettia tehdessä on muistettava pari asiaa.
Kaikki paketin sisällä olevat varpaat on suojattava, eli niiden väliin on laitettava eriste, muutoin ne hankaavat toisiinsa.
Joka ikinen jänne ja nivel on pehmustettava, ettei tule painevaurioita.
Ja jos pakettia käärittäessä tulee mieleen että meneeköhän side liian kireälle, niin kyllä menee, sitä pakettia pitää löysätä. Tippuva tassupaketti on kuitenkin paljon harmittomampi kuin putoilevat varpaat, menee laskeminen hankalaksi.
Artikkelikuva Pixabay
Tämän tarinan teille tarjosi FaunaPharma Oy
Ja tästä eteenpäin kaikki on silkkaa mainosta. Tuollaiseen hankaumaan tai vanhempaan haavaan ei kyllä kannata laittaa mitään mikä kirvelee, oli kyseessä sitten pakara tai tassu. Tuo Vetramilin hunajasalva ei hirvittävästi polttele. Haju on hippasen törmäilevä, mutta toisaalta, eipähän tee mieli nuolla sitä pakar… tassua. Niksipirkkaosastoon voisi myös liittää sellaisen konstin että kun tuota Vetramilia sipaisee haavataitoksen pintaan, se laastari ei hitsaudu siihen haavaan niin pahasti kiinni. Lähtee haavalaput irti ilman suurempia painiotteluita.
ARVONTA! Osallistu Vetramil tuotepaketin arvontaan osoitteessa: https://www.facebook.com/Eisepure
