(Juttu vuodelta 2015)
Loma alkoi, ja hevoset palasivat kesälaitumelta kotiin. Tänä kesänä myös kaviokuumehevosemme Virkku pääsi nauttimaan laidunnuksesta.
Virkku on connemaran ja suomenhevosen kielletyn rakkauden hedelmä. Meille se tuli vierailulle koska emännän hevonen tarvitsi seuraa kesäksi. Kesällä osoittautui että sillä voi ratsastaa, se on hyvätapainen ja mikä tärkeintä, se tykkää oluesta: itse en ratsasta mutta tykkään oluesta.
Ylipaino altistaa kaviokuumeelle
Keväällä 2010 Virkku sairastui akuuttiin kaviokuumeeseen. Sairastuminen johtui oletettavasti siitä että lopputalven ruokinta oli liian hiilihydraattipitoinen. Talven aikana Virkulle kehittyi > 15% ylipaino ja lopullisena niittinä oli poikkeuksellisen korkealla sokeripitoisuudella varustettu pyöröpaali. Kolmen viikon sokeritankkaus teki tehtävänsä. Eräänä keväisenä aamuna Virkku ei enää liikkunut vapaaehtoisesti, se seisoi takajalat mahan alle vietynä siten että etujaloilla ei ollut painoa. Toki jälkikäteen ajateltuna lievää oireilua oli ollut jo nähtävissä aikaisemminkin, Virkku oli arastellut kavioitaan kovalla maaperällä.
Kaviokuumeen oireet ja hoito
Kliinisesti oireet olivat tyypilliset, totaalinen liikuntahaluttomuus, voimakas digitaalipulssi kaikissa jaloissa, painon siirto takajaloille ja erittäin kova kipu. Röntgenkuvissa todettiin että kavioluu oli kääntynyt kärjeltään merkittävästi.
Virkku oli siinä määrin kipeä että eutanasia oli erittäin varteenotettava vaihtoehto, kivun aiheuttama kärsimys oli siinä määrin kova. Koska puitteet olivat kuitenkin suosiolliset, päädyimme hoitoon.
Virkku eristettiin turpeella ja oljella runsaasti pehmitettyyn pihattoon, kuivikekerroksen paksuus oli ohuimmillaan 30cm. Virkun kengät poistettiin heti kaviokuumediagnoosin varmistuessa ja etukavioihin laitettiin finfoam töppöset. Töppösiä vaihdettiin 2 vrk välein. Vanha töppönen toimi kavion muottina ja asetettiin kavion pohjaa vasten, uusi pala finfoamia laitettiin vanhan päälle ja koko systeemi kiinnitettiin ilmastointiteipillä kavioon.
Virkku sai koko ajan tulehduskipulääkettä maksimiannoksella.
Ruokinnasta poistettiin kaikki ylimääräinen sokeri, heinäpaali laitettiin aamulla heinähäkkiin joka upotettiin veteen, paalia liotettiin 8-12 tunnin ajan ja näin sokeripitoisuuden pitäisi käytännössä puolittua.
Alkuvaihe oli erittäin vaikea, Virkku ei liikkunut vapaaehtoisesti, jos sen täytyi kääntyä, se hypähteli etukavioillaan siten, että paino oli koko ajan takana. Se myös makasi mahdollisimman paljon. Ruokahalu oli kuitenkin koko ajan hyvä. Olin päättänyt että jos Virkku ei pääse ylös ilman apua, tai kipu yltyy sellaiseksi että ruokahalu katoaa, päästän se tuskistaan lopettamalla sen.
Virkun tila lähti paranemaan selvästi n. viikon kuluttua, töppösten vaihtoa jatkettiin, samoin kipulääkettä, Virkku pääsi liikkumaan n. 30m2 alueelle.
Kavion hoito kaviokuumeen jälkeen
Kun sairastumisesta oli kulunut n. 14 vrk, lopetettiin kipulääkitys, samalla aloitettiin kavioiden huolto. Vaikutti siltä että vanhoissa oppikirjoissa olevat kengitysehdotukset olivat kyseenalaisia, kengittäjän kanssa käytyjen keskusteluiden ja mitä kummallisempien voimavektoreiden piirtelyn myötä päädyttiin siihen että Virkun kavioita huollettiin raspaamalla vain kavion pohjaa kärjen osalta. Virkun etuna oli se että se kasvattaa kantoja aivan järkyttävän nopeasti, siten kaviokuumeelle tyypillinen kavion kärjen nousu ei luontaisestikaan olisi ollut niin voimakasta.
Eläinlääkärille tämä oli erittäin opettavaista touhua, olen toiminut nuoruudessani sorkkahoitajana, siten materiaali oli tuttua, työmetodit olivat olleet vain hieman miehekkäämmät, mm. kulmahiomakone ja voimapihdit…
Taustalla toimintaa valvova kengittäjä kävi 1-2 viikon välein arvioimassa vahingot ja ohjailemassa toimintaani. Kun kaviokuumeesta oli kulunut kuukausi, meni Virkku äkillisesti jälleen huonojalkaiseksi. Hälysoitto kengittäjälle joka kävi vuolemassa n.1mm paksuisen siivun Virkun etukavioitten valkoviivalta ja paine helpotti… Oppi eläinlääkäri vähän nöyryyttä.
Kaviopaise
Loppukevät ja kesä meni kohtalaisesti, Virkku sairastui kolmesti kaviopaiseeseen, kaikki paiseet puhkesivat ruununrajasta, etukavioiden etupinnoilta. Paiseita hoidettiin betadinehauteella ja erittäin pienimuotoisilla avauksilla, tällä kokemuksella väitän että ainakin Virkun tapauksessa kavion etuseinämän laajamittaiset avaukset olisivat johtaneet paranemisen hidastumiseen. Laihdutus tehtiin järjestelmällisesti, ruokinta pidettiin rajoitettuna kunnes paino oli pudonnut 90kg. Ruokintana käytettiin liotettua kuivaheinää annoksella 1.5% elopainosta (alussa Virkku painoi mittanauhan mukaan 530kg joten kuivaheinäannos oli n. 7.5kg), kivennäiset ja vitamiinit olivat sokerittomia, Virkku ei saanut väkirehuja, porkkanoita, leipää ja naapureille kerrottiin että sitä valkoista möhkälettä ei saa ruokkia, se kuolee siihen…
Valkoviivan paksuus etukavioissa kävi leveimmillään n. 12mm levyisenä, ensimmäinen kengitys tehtiin kun kaviokuumeesta oli kulunut 4kk, koko tämän ajan Virkun kavioita raspattiin 1-2 kertaa viikossa kavion oikean asennon säilyttämiseksi.
Kaviokuumeen jälkihoito
Kaviokuumeesta on nyt kulunut 5 vuotta. Virkku on ollut tähän kaviopaiseiden puhjettua täysin oireeton, kavion asento on säilynyt normaalina. Kaviomateriaali on hieman pehmeän oloista, toisaalta luottokengittäjä kertoo joka kerta, että vastaavaa kaviomateriaalia on lähes kaikilla hevosilla ja vaikka valkoviiva on yhä hieman leveä, en usko että asiaa tietämätön arvaisi että kyseessä on kaviokuumetta sairastanut hevonen.
Virkku syö kuivaheinää, väkirehut ovat minimissä. Kerran päivässä se saa valkuaispitoista, vähäsokerista väkirehua n. 5dl kivennäisten lisänä.
Etukaviot kengitetään 6 viikon välein, kengättömyys jäi kertakokeiluksi: kaviot kuluivat erittäin nopeasti ja päätin että se harrastus oli siinä, kengittäjä vinoilee vieläkin, ja syystä.
Virkku ei parane ikinä, tämä kaikkien kaviokuumeomistajien tulisi ymmärtää. Ruokinta on suunniteltava huolella, kaviohuoltoon on kiinnitettävä erityistä huomiota ja ylipainoa on vältettävä.
Hoitotoimet olivat alkuvaiheessa erittäin vaativia, jopa siinä määrin että jos taloudessa ei olisi ollut kahta eläinlääkäriä, olisi menestyksekäs hoito ollut todennäköisesti mahdotonta. Lisäksi kengittäjän (Markku Koivisto) sekä kollegoiden (Ritva Kaikkonen ja Olli Kauko) apu on ollut korvaamatonta. Olen päättänyt että jos Virkku vielä sairastuu kaviokuumeeseen, ei vastaaviin hoitotoimiin ryhdytä, Virkku pääsee tuolloin autuaammille laitumille.
Virkku pääsi tänä vuonna laitumelle lauman mukana. Päätös laidunnuksesta perustui siihen että Virkku on erittäin seurankipeä, vietettyään elämänsä 10 ensimmäistä vuotta yksinään, se kokee nyt yksinäisyyden erittäin stressaavaksi. Kun muu lauma on lähtenyt laitumelle, on Virkku ollut kiertolaisena erilaisissa metsä- ja hiekkatarhoissa. Laidunnus toteutettiin siten että aluksi koko lauma (3 hevosta) oli aidattuna n. 200 neliön alueelle jonne niitä myös lisäruokittiin kuivaheinällä. Kun tämä alue oli parissa päivässä syöty lyhyeksi, siirrettiin lauman muut jäsenet aidan toiselle puolelle tehtyyn uuteen, suurempaan lohkoon, Virkun jäädessä tähän esisyötyyn lohkoon. Muutaman päivän kuluttua tämäkin lohko oli ”esisyöty” ja Virkku päästettiin laumaan. Tätä laidunkiertoa jatkettiin koko laidunkauden ajan ja Virkku oli jatkuvasti tarkkailussa. Laidunkausi sujui ilman murheita, Virkku on paremmassa kunnossa kuin edellisinä kesinä, lähinnä tämä näkyy sen korvien välisessä tasapainossa.
Ilman Heidin, Hennan ja Marian toimintaa, laidunnus olisi ollut mahdotonta toteuttaa, tästä iso kiitos.
Teppo
