Jaa

Keinosiementäjän iltakalja

Opiskeluni alkuvaiheessa ehdin toimia myös salkkusonnina. Kikkailin yhden kesän pohjoisella Pohjanmaalla seminologina. Keinosiementäjän homma on suhteellisen suoraviivaista. Lypsykarjatilallinen pyrkii huomioimaan milloin lehmä on kiimassa ja kun aika on kypsä, laittaa tilallinen tilauksen sisään. Pian paikalle porhaltaa seminologi joka pakastetypen rypistämin sormin asentaa Helunaan tai lehmään nro 1257 sopivan siemenpelletin tai nykyään kai tyhjentää pillin.

Homma on varsin kliinistä ja asiallista, tällanen moottoriturpa kuitenkin olisi pystynyt repimään tästä puuhasta melkoisesti huumoria. Pohjoinen Pohjanmaa on kuitenkin vanhoillislestaadiolaista nurkkakuntaa ja monenkaan talon katolla ei näkynyt televisioantennia. Samanaikaisesti eteisessä oli rivi saappaita lähtien koosta 12 jatkuen aina kokoon 46. Voin taata, että kaksimielisyydet eivät uponneet otolliseen maahan. Ei kannattanut astua navettaan ja kysyä että mihin housut ripustetaan?, tuli nimittäin sanomista.

Asustelin tuon kesän toimialueeni keskipisteessä, Lestijärvellä. Minulla oli asuntona vanhainkodin tyhjä kämppä, ainoa valo oli jääkaapissa ja vaatekomerossa, ihan oikeasti. Lamppujen lisäksi edellisen asukkaan perikunta oli vienyt kaikki huonekalut, mm. sängyn ja patjankin. Ensimmäisen yöni Lestijärven kylällä nukuinkin sitten lattialla pyyhkeen päällä, seuraavaksi yöksi sain kollegalta patjan ja elämä hymyili.

Janoinen seminologi Lestijärvellä

Parin viikon työskentelyn jälkeen ilmapiiri alkoi vaikuttamaan hieman tunkkaiselta. En ollut juurikaan jutellut muusta kuin lehmän kiimakierrosta, iltaharrasteet olivat vähissä ja rallistakaan ei selkeästi ollut harrastukseksi, eivät istu soratiet helsinkiläispojan ajotyylille, yhdestä pikataipaleesta kerron joskus myöhemmin.

Eräänä iltana päätin huuhdella hiekan- , heinän- ja kämppääni pesiytyneitten villakoirien maun kitalaestani muutamalla olusella. Köpöttelin Lestijärven leveää päätietä pitkin kohti kylän ainoaa ravintolaa. Tartuin ovenkahvaan ja rivakan nykäisyn jälkeen totesin että tämä ravintola oli antanut viimeisen valomerkkinsä, konkurssin kylmä koura oli kipannut pubin nurin. Minähän en tästä lannistunut, olin havainnoinut kylänraitilla ajellessani hotellin kyltin ja päättelin, että ehkäpä kyseinen majoituslaitos tarjoaisi janoselle siemenlingolle oluen. Ei tarjonnut, sama kohtalo oli hotellilla ja baarilla.

Matkahuollon baari

Jos joku on varmaa niin se, että matkahuollon baarista saa oluen. Niinpä suunnistin kohti kyseistä laitosta. Matkahuolto oli auki, siellä myytiin olutta ja lisäksi siellä oli jukeboksi ja Potti pokeripeli. Baarissa ei ollut ketään muuta, niinpä tilasin oluen ja siirryin jukeboksin viereen. Puntaroin hetkisen Frederikin ja Jamppa Tuomisen välillä, päädyin CCR:ään ja jäin odottamaan muita ihmisiä, pakkohan tuossakin kylässä on jonkun mustan lampaan majailla.
Kun olin tilaamassa toista oluttani, kuulin matkahuollon edustalta lupaavaa pörinää, joku muukin on päättänyt ottaa iltaoluen. Mopedi sammutettiin ammattimaisesti, asettamalla etupyörä päin matkahuollon kivijalkaa ja vapauttamalla kytkin, sillälailla että mopo sanoo böh.

Saluunan ovista asteli sisään kaveri jolla oli sellainen koko kropan peittävä tikkiasu. Tiedättekö? Sellainen ruskea kaksiosainen puku jossa on tikattuna ruutuja, jumankekka James Potkukelkka. Tämä Ernesti asteli tiskille, tilasi oluen, meni pokeripelin luo, pelasi hetkisen, tuplasi väärin, joi oluensa, käveli ulos, polkaisi moponsa käyntiin ja ajoi pois. Koko toimitus tapahtui kypärä syvällä päässä.

Minä myös join olueni, kävelin kämpilleni, sulkeuduin komerooni enkä käynyt enää sinä kesänä oluella Lestijärvellä. Kuivin kesä ikinä.

Mitä muuta Lestijärvellä tapahtui? Lue juttu Lentävä Siemenlinko