Tulipa tänään sitten meikäläisenkin pöydälle harvinaisuus: karvamadon poikanen. Tanhupallolla oli jäänyt karvamato steriloimatta ja niinpä yksi jälkeläinen lähetettiin Jyväskylään uudelle omistajalle.
Muutamia huomioita tein. Ensinnäkin, ei ole järin suuri öttiäinen. Mutta karvainen on kyllä. Kaikin puolin oli terve yksilö. Karvapeite oli kiiltävä ja hampaat terävät, vieläkin kirvelee. Silmät olivat kirkkaat ja niitä oli kaksi kappaletta, mikä on keskimäärin melko sopiva lukumäärä. Stetoskoopin lätkä meinasi litistää koko karvapallon. Syke oli epätavallisen korkea, reilu 300 lyöntiä minuutissa. Sykkeen nousu saattoi kyllä johtua siitä että potilas näki kuumemittarin. Eläinlääkärissä kun mitataan lämpö pakoputkesta, mittari oli monta kertaa isompi kuin itse potilas, saattoi vetää totiseksi…
Yleistutkimuksessa kävi myös selväksi, että kyseessä oli tyttö. Kerroin omistajille että melko pikaisesti pitäisi potilas kyllä steriloida, vikkeliä sikiämään nämä epelit. Kirjallisuuden mukaan naaraan kiima-aika kestää 11 kk eli marraskuusta lokakuuhun.
Samaisessa julkaisussa mainitaan, että uroskarvamadot ovat lyhytikäisiä, kuulemma elävät vain muutaman kuukauden, kuolevat kylläkin yleensä hymy huulilla, lantiomurtumaan…
Yleistarkastuksen jälkeen karvamato rokotettiin ja se sai tunnusmerkinnän eli sirun. Karvamato sai matkaansa myös pienen ensiapulääkevaraston. Kipulääkettä kipuun, ummetuslääkettä ummetukseen ja matolääkettä… hetkinen, pitäneepä pirauttaa vielä omistajalle, saattoi tulla pieni kämmi…
(Juttu vuodelta 2018)
