Olemme eläinlääkärin ammatin myötä hoitaneet lukuisia mitä kummallisempia eläimiä.
Yksi aavikkohiiri sairasti ripulia, majavalla oli silmätulehdus, kilpikonnalla korvatulehdus ja minisialla munasarjavaiva, kaikki nämä potilaat ovat olleet omistajilleen äärimmäisen tärkeitä. Meillä hevosten omistajina rotat, myyrät ja hiiret ovat haittaeläimiä ja liian rohkealle jyrsiälle voi käydä kalpaten. Kävipä kuitenkin päivänä eräänä siten että sisareni mukuloiden rotista yksi sairastui keuhkotulehdukseen. Tässäpä siis Topi-rotan tarina.
Topi on 1,5v rottapoika, jonka omistaja on 12v vanha tyttö. Kesän alussa Topi sairastui yskään. Pieni rottapoika lopetti syömisen, ja hengitys muuttui pumppaavaksi ja rohisevaksi. Topin kyljet kohoilivat ja se piti päätä suorassa, kaikki energia kului hengittämiseen. Oireet olivat kehittyneet huimaa vauhtia; jyrsiöillä keuhkokuume on petollinen sairaus. Topin tilanne veti nuoren omistajan mielen vakavaksi, koska lähipiirissä oli tavallista enemmän eläinlääkäreitä, oli hoitokynnys matalalla ja puhelu lähti minun, eli Teppoenon vaimolle (koska Teppoeno huijaa aina ja Suvi on on osoittautunut luotettavammaksi tahoksi).
Suvi oli töissä ja Topi pääsi hoitoon välittömästi. Klinikalla tilanne todettiin vakavaksi ja nopeita päätöksiä vaativiksi, ilman hoitoa Topin hengissä pitäminen olisi ollut eläinrääkkäystä ja päätös jatkosta ahdisti nuoren omistajan mieltä. Tässä tapauksessa omistaja halusi että hoitotoimenpiteisiin ryhdytään ja omistajan äiti lupasi hoitaa sairaskuljetuksen. Hoito voitiin siten aloittaa ja päätettiin että tilannetta seurataan päivän ajan, jatkohoito päätetään sitten illansuussa hoitovasteen perusteella.
Tässä vaiheessa oletettavasti meille lyödään päähän kukkahattu niin syvälle että sen poistoon tarvitaan putkilo vaseliinia ja sorkkarauta…
Topi jäi klinikalle koko illaksi. Sen pienestä kuljetushäkistä tehtiin happikaappi johtamalla happea laatikon sisälle. Topi sai pistoksina antibioottia, kipulääkettä ja nestettä, kaikki näppärästi piikitettynä selkänahan alle, kanylointi menee jo liioitteluksi (kun ei osata).
Illan aikana Topi virkistyi selvästi, se oli siis onnistunut väistämään viikatemiehen ensimmäisen sivalluksen ja pääsi kotiin, omistajan kanssa oli nimittäin sovittu että jos Topi ei vastaa hoitoon, päädytään eutanasiaan. Aamulla rotanomistajan äiti kiikutti Topin taas klinikalle ja ”happikaappiinsa”. Topi sai nipun lääkkeitä selkänahkaansa, eväs maistui ja rottapoika alkoi aiheuttamaan sille luontaisia inhonväristyksiä hoitohenkilökunnassa.
Tällä hetkellä Topilla kulkee hyvin, se käy ja kukkuu yhä, kiipeilee häkissään ja tekee rottamaisia asioita. Topi rotan hoitokulut olisivat nousseet ilman eläinlääkärin ja omistajan sukulaissuhdetta jonnekin 100 ja 200€ väliin. Eläinlääkäriltä hoito vaati lähinnä hieman viitseliäisyyttä ja paneutumista, mistään aivokirurgiasta ei kuitenkaan ollut kyse. Rotan omistaja on tyytyväinen, samoin kuin oletettavasti rottakin, lisäksi hoitavat eläinlääkärit ovat saaneet merkittävän arvonnousun omistajan silmissä, samoin kuin hoidon mahdollistanut rotanomistajan äiti. Veikkaanpa että melko harvoin saa 150€ sijoituksella näin paljon hyvää aikaan.
Tässä kohtaa Teppo halusi painottaa sitä että kaikki hoitoon osallistuneet syövät lihaa ja ja osa kasvattaa kotonaan eläimiä jotka syksyn tullen teurastetaan ja syödään hyvällä ruokahalulla. Kukkahattu istuu päähän huonosti, mutta kaikista eläimistä tulisi pyrkiä pitämään niin hyvää huolta kuin ikinä vain voi, joskus tämä tarkoittaa armeliasta ja nopeaa lopetusta, joskus taas, kun se on rahallisesti, eettisesti ja ajallisesti mahdollista, vaikkapa rotan happikaappihoitoa tai muuta vastaavaa.
(Juttu vuodelta 2015)
