Nyt tulee sydäntä särkevä tarina rupisammakosta, ottakaapa takanoja siellä sohvallanne, nyt lähtee.
Oltiin viime tammikuun lopulla Suvin, muksujen ja koirien kanssa kävelyllä meidän järvellä, tai siis sen jäällä. Pakkasta oli reilu 10 astetta ja tuuli puhalsi navakasti. Järven ympäri kulkee latu, ja ladun vieressä kävelyura. Retkiseurueemme oli jo matkalla kotiin kun me Suvin kanssa ajauduimme keskusteluun joka meni jotakuinkin näin:
Suvi sanoi että mikä tuolla jäällä on? Onko se sammakko?
Ei ole sammakko, se on Allin kakka, sanoin minä.
Sitten me käveltiin vähän lähemmäksi ja Suvi sanoi taas että kyllä se on sammakko, minä sanoin että yhä on kakka, jäänyt tuollalailla pönöttämään.
Mitä lähemmäs sitä mustaa kökköä me pääsimme, sitä varmemmaksi Suvi tuli asiastaan, sammakko mikä sammakko. Minä taas pysyin omassa kannassani. Lopulta minä poikkesin kävelyuralta ja menin katsomaan sitä keskellä järven jäätä olevaa pökälettä. Ja sehän oli rupisammakko, jäätyneenä pakkasessa. Jäänyt vielä veto päälle, oli oikeasti hyytynyt kesken askeleen. Oli tullut viattomalle luontokappaleelle häätö kesken talvehtimistouhun. Evakkoretki oli päätynyt järven jäälle ja nyt oli pakkasukko sitten tehnyt tehtävänsä. Melko karu kohtalo. Kippasin sammakon selälleen ja sen asento pysyi muuttumattomana, minä olin varma että se oli kuollut. Juuri kun olimme lähdössä eteenpäin, liikahti toinen eturäpylä aavistuksen verran. Jumankekka mikä sisupussi.
Tässä kohtaa minä taas hämmästytin tuon rakkaan vaimoni ja nappasin sammakkoparan sen enempää empimättä hanskani sisään. Juu, ei saa luonnoneläimiä kerätä talteen, mutta jos se on hengenhädässä niin kyllä saa. Tällä rupisammakolla oli kaikki kortit pelattuna ja sille oli käymässä todella huonosti. Kotiin kävellessäni hoksasin että rukkasen sisällä alkoi sammakko lämpenemään, siellä nimittäin alkoi räpylät liikkumaan.
Rupisammakon myrkyllisyys
Heti hoksasin oivan hetken valistaa mukuloita huumeista. Jälkikasvulle kerroin, että rupisammakko erittää selästään ja silmien takaa bufotoksiinia, josta puolestaan menee maha sekaisin, saattaa mennä myös nuppi, siis sekaisin. Eli ei kannata sammakoita väärinkäyttää ja nuoleskella. Suomalaisen rupisammakon nuolemisesta tulee oksennus ja mahdollisesti kakka housuun, ei mene pää sekaisin. Tämä tiedoksi myös koiranomistajille. Jos se teidän koiruus löytää rupisammakon, ja ottaa sen suuhunsa, niin hetkisen kuluttua edessä on jäätävä kuolaaminen ja mahdollisesti värikäs röyhtäisy, ripuli oli liioittelua, muksuja pelottelin huumeiden vaaroista.
Kotona kipitin ylävarastolle ja hain sieltä ämpärin. Lapset oli hätistelty hakemaan lumen alta sammalta ja niinpä ämpäriin muodostettiin Sampille (siitä tuli sen nimi) oivat olosuhteet. Kaveri peiteltiin kostutetulla sammalella ja ämpäri sijoitettiin meidän maakellariin. Kellarissa lämpötila pysyttelee 1-4 asteen tasolla ja niinpä tämä sammakko vähintäänkin tuplasi elinmahdollisuutensa.
Voi kuulostaa ulkokultaiselta jeesustelulta mutta minä ihan oikeasti haluan opettaa noille minun muksuilleni että aina kun on mahdollisuus niin luontokappaleita pitää jelpata, riippumatta ulkonäöstä tai yleisestä habituksesta.
Samppi horrostaa
Mukeloitten kanssa käytiin viikoittain kurkkaamassa että Sampilla oli sammalet asiallisesti ja elämä kellarissa jotakuinkin kohdallaan, eli pimeää, kylmää ja kosteaa.
Toukokuun alussa minä olin lenkillä meidän koiralauman kanssa ja törmäsin tiellä köllötteleviin sammakoihin. Vahvasti vaikutti siltä, että nyt pitäisi meidän kellarissa asustelevan kaverin päästä myös vapauteen. Ennen vapautusoperaatiota räpyläveikko sai lämmitellä pari päivää meidän kylppärissä. Alkupalaksi sille tarjoiltiin kasa kastematoja, en pitänyt matosista lukua mutta minusta kaveri lähti kevättä kohti selkeästi pulleammassa kunnossa.
Hämmästyksekseni hoksasin että tässä tarinassa olisi parikin opettavaista juttua. Ensinnäkin, sammakot on äärimmäisen hienoja tyyppejä, ja rupisammakko aiheuttaa koirille pahoinvointia, eivät kuitenkaan liene tappavan myrkyllisiä.
Toiseksi, joka ikinen kerta kun luonnonvaraisen eläimen hoksaa hädässä, on mietittävä tarkkaan onko se oikeasti avun tarpeessa. Samppi oli varmasti siinä tilassa että apu tuli tarpeeseen. Toisaalta kevään rusakonpojat, linnunpoikaset ja oravaipanat eivät pääsääntöisesti ole avuntarpeessa. Ja huvikseen näitä ei saa kotiin kiikuttaa.
Rupikonna voi elää 30-vuotiaaksi
Minä toivon että tuo sammakko kerkesi kutupuuhiin, järkyttävän paljon ottaisi ainakin minua nuppiin jos myöhästyisin vuoden ainoasta hänkipänkihommasta. Tuollaisella peruskonnalla on edessään parhaassa tapauksessa 30 kevättä, eli kertaheitolla tuli meidän pihaan ekologinen kärpäsloukku.
(Kuvat Sampista Heinolan kuva-arkistosta)
