Jaa

Allin outo ontuma OSA 1

Suvi läksyttää minua aina välillä siitä että minä aina vain vitsailen. Ja jos vahingossa sorrun tunteenpurkauksiin omia eläimiäni koskien niin aina huolehdin että pidän pienen hajuraon. Voipi olla oikeassa, minä kun en tykkää omia murheitani ja vaivojani täällä huudella. Kun minä nukutin pois herra Hyväntuulen, eli Aapon, en minä siitäkään turhia huudellut. Sama juttu kun laiton isopäisen ja -pyllyisen heppani Virkun kohti Nangijalaa niin sain sen kuitattua parilla rivillä. Mutta niin se vain on, en minä tykkää omia tuntojani täällä esitellä. Enkä toisaalta usko että se teitäkään kiinnosta, eiköhän täällä netissä ole tarpeeksi tarinoita toisten murheista. Tiedättekö sen tilanteen kun kysytte joltain lähes tuntemattomalta ihmiseltä että mitä kuuluu? Ja se perkule aloittaa sanomalla että

hyvä kun kysyit, olenkin tässä… Ei siihen kysymykseen ole kuin yksi vastaus, hyvää kuuluu.

Ja heti tällaisen avautumisen jälkeen minä sitten lurittelen ulos lähes kaksi vuotta kestäneen vuoristoradan. Olkaatten hyvät, nyt on viimeinen mahdollisuus poistua junasta.

Saatatte muistaa että minä hoitelin tuota Allipalli Airendaleani pari vuotta sitten panosteiitin vuoksi? Ihmettelin kun alle puolivuotias koiranpentu on välillä totinen ja leikki vain vähän painileikkejä? No tilanne ei juurikaan muuttunut. Ensimmäisen vuoden aikana alkoi näyttää siltä että Allilla on vasemmassa olkapäässä vikaa. Välillä Alli ontui vasenta etujalkaansa ihan tosissaan, ja välillä se Hessu Hopoili pihalla kuin tavallinen huoleton koiranpenikka. Minä se sulloin Allin naamariin mitä erillaisempia kipulääkkeitä ilman mitään merkittävää apua.

Parempi eläinlääkäri olisi tehnyt Allille asiallisen ontumatutkimuksen ja palpoinut sen lihakset paikallistaakseen tarkemmin että mistä tämä koiruus oikein kipuilee. Uskotteko kun minä sanon että kyllä tuli palpoitua ja väänneltyä, niin ifraspinatukset kuin supraspinatukset, tricepsit ja bicepsit, kaikkia lihaksia tökin ja yhtään ei Alli aristanut.

Koska meillä asuu kaksi eläinlääkäriä, pähkäiltiin me Alliparan murheita kahteen pekkaan lähes päivittäin. Ja koska me ei saatu Allin ontumisen syytä kunnolla paikallistettua, päätimme me tutkia hieman lisää. Koska minä satun olemaan pienen eläinklinikan osaomistaja, pätkäisin minä Allista välikuvia vähän väliä. Jos äskeinen sanaleikki aukeaa, olet liian syvällä koirien virallisissa kuvauksissa.

Allia on kuvattu siinä määrin että nykyään se ei tarvitse pimeällä heijastinpantaa, säteilevän kaunis koira. Ja koska meillä on suoradigilaitteisto, näkyy noissa Allin kuvissa kaikkea pientä, on lievää lonkkanivelen löysyyttä ja kummassakin kyynerpäässä on epänormaalia tiivistymää ja Airedaleille tyypillisesti pää on aivan tyhjä. Olkapäissä ei näy yhtään mitään poikkeavaa. Olisihan se ollutkin liian helppoa. Metku, tuo Suvin pallopää leikattiin olkapäitten OC.n takia ja kivut jäi Paulin pöydälle.

Eli rtg kuvien perusteella ei päästy puusta pitkään. Siinä rauhoitusten aikana minä taivuttelin Allilaisen etumoottoreita ja laskeskelin deviaatiokulmia. Kyllä, minä sorruin käyttämään goniometriä. Eli tein ihan oikeitten ortopedien tutkimuksia. Tämän syväluotaavan tutkimuksen perusteella minä hoksasin että Allin vasen lapa aukeaa aivan liian paljon ulos. Niinpä minä tein diagnoosin medial shouder syndrome. Kyseessä on ihan paska diagnoosi. Tässä sairaudessa osa koiran lavan lähentäjälihaksista (eli ne kainalossa olevat lihakset joilla tehdään se pieruääni kämmeneen) on vaurioitunut ja tämä aiheuttaa rajun ontumisen sekä kipuilun.

Koska minulla on miehen putkiaivot päähän asennettuna, otin minä diagnoosin omaan kainalooni ja aloitin hoitotoimenpiteet. Lepo, kipulääke, fysioterapia ja tutun tekemä Hobble liivi. Eli minun valintanani oli konservatiivinen hoito. Lihasten ankkurointi kirurgisesti ei tässä vaiheessa ollut mielestäni vaihtoehto. Alli vastasi hoitoon huonosti. Kipulääkkeestä ei ollut mitään hyötyä, fysioterapia veti Allin entistä kipeämmäksi ja Hobble liivi rajoitti koiran liikuntaa siten että Allipalli meni aivan tönköksi.

Tyhmempikin eläinlääkäri ymmärtää tässä vaiheessa pysähtyä ja todeta että diagnoosi lienee kuitenkin virheellinen.

..tarina jatkuu. Lue seuraavaksi:
Allin outo ontuma OSA2