Jaa

Minkki korvassa?

Vili on reipas 7 vuotta vanha valkoinen länsi-ylämaan terrieri eli westie. Piirtäkääpä verkkokalvoillenne kuva ylvään näköisestä pienestä koirasta, joka seisoo kanervikon peittämällä kumpareella. Skotlannin nummilla puhaltava tuuli heiluttelee sen lumivalkeaa karvapeitettä ja koiran älykäs katse suuntautuu tarkkaavaisesti kohti kaukaisuudessa siintävää kylää.

Ja höpöhöpö, oikeasti kyseessä on valkoinen, pörröinen, n. 10 kg painava kaveri, jolla on hirvittävästi virtaa ja kaikkia sen toimintoja määrää lähinnä sen kivekset. Tämän seurauksena se yrittää syödä kaikki toiset uroskoirat, kokoon katsomatta, ja narttukoirat… no sanotaanko että niitä se ei yritä syödä.

Uusiutuvat korvatulehdukset

Vili on kärsinyt koko ikänsä korvatulehduksista. Vilin korvatulehdukset johtuvat tietenkin allergiasta, sillä kaikki westiet ovat allergisia, kaikelle. Korvatulehdusoireilun perusteella Vili saisi ehkä syödä pandakarhun lihaa ja yksisarvisia, kaikki muu saa sen korvat kutiamaan.

Minä ja Vili tapasimme ensimmäisen kerran reipas puoli vuotta sitten. Vilin oikea korva oli kipeä ja turvoksissa, vasen korva oli vain täynnä kuraa, vasen korva ei ollut kuitenkaan ihan kamalan kipeä. Mikroskoopilla pällistellessä kävi ilmi että Vili oli varsinainen pienviljelijä, se kasvatteli korvissaan kokkimuotoisia bakteereita ja malassezia hiivaa. Kuten kaikki itseään kunnioittavat eläinlääkärit, minä annoin Vilille hoidoksi kaikkea hyvää, eli tippalääkettä, joka sisälsi kortisonia, hiivalääkettä ja antibioottia.

Korvien videotähystys

Tämän jälkeen minä tein poikkeuksellisen liikkeen ja kyseenalaistin Vilin allergiadiagnoosin. Minä olen nimittäin vahvasti sitä mieltä, että pelkästään korvillaan oireilevat allergikkokoirat ovat harvinaisia, yleensä toistuvat korvatulehdukset johtuvat siitä yksinkertaisesta syystä että korvat ovat täynnä turhaa tavaraa.

Vilin omistaja oli avarakatseinen, edistyksellinen ja perin kyllästynyt toistuviin korvatulehduksiin, niinpä hän mahdollisti sen että minulla, Hennalla ja Vilillä oli uudet tällit heti kun Vilin korvatulehdus oli rauhoittunut. Pari viikkoa hoidon jälkeen Vili kävi klinikalla korvien videotähystyksessä, ja ei, kyse ei ole korvahuuhtelusta, tavallisessa korvahuuhtelussa korviin ei näe kunnolla.

Vilin korvat olivat silmämääräisesti ja jopa korvalampulla katsottaessa hyvässä kunnossa, mutta kuten alla olevasta videosta käy ilmi, kaikki ei ole aina sitä miltä se korvalampulla näyttää. Vilin korvasta hyökkäävä minkki on kasa karvoja ja paskaa, ja takaan että ilman korvien videotähystystä tämäkin tulehdus olisi uusinut. Tuo karvakasa oli jumissa tärykalvolla. Tavallinen huuhtelu, teki sen omistaja tai eläinlääkäri, ei vaan saa sitä likaa irti, tai jos saa niin samalla puhkeaa pahimmassa tapauksessa tärykalvo.

Toistuvissa korvatulehduksissa korvat tulisi tutkia videotähystyslaitteella

Tarinan opetus on, että jos koiruuden korvatulehdus uusii toistuvasti niin ne korvat on oikeasti syytä tutkia kunnolla, videotähystyslaitteella, ei korvalampulla – sillä ei vaan näe kunnolla. Nyt huuhtelusta on kulunut puolisen vuotta ja Vilillä menee hyvin, ja ei, Vili ei kuule yhtään paremmin, sitä ei vaan kiinnosta…

(Juttu vuodelta 2017. Kannessa kuvituskuva, Pixabay)