Ivan on marsu, karvaton sellainen, ei ole ehkä niitä kauneimpia luojanluomia, mutta jos noin yleisesti pähkäillään, niin se minkä Ivan jätti ottamatta siinä huoneessa, missä karvoja jaetaan, sen se otti sitten sieltä huoneesta, jossa annosteltiin luonnetta. Eli lyhyesti sanottuna, Ivan on hyvä tyyppi noin marsuksi.
Marsun silmävamma
Ivan oli päässyt perheineen mökille, ja kuten niin usein, mökkeilyn tiimellyksessä oli Ivan riehaantunut kavereittensa kanssa ja nyt oli toinen ögulaari kipeänä ja kunnolla. Ivanin ensimmäinen lääkäri oli määrännyt Ivanille silmätipat, juuri niin kuin pitääkin. Silmätippa ei kuitenkaan näyttänyt toimivan, ja pian Ivanin päässä oli sellainen lamppu, että herkempiä hirvitti. Silmän keskellä oli reikä, josta pursusi märkäistä eritettä.
Tässä kohtaa Ivan-parka kiikutettiin minulle potilaaksi, ja koska minä olen sunnuntaina syntynyt, oli meillä vierailulla Elfvingin Sanna, silmälääkäri. Minä koppasin Ivanin kainaloon ja kiikutin sen tapaamaan Sannaa. Itse epäilin, että nyt Igorista tulee yksisilmäinen. Sanna kurkisti silmään ja kertoi että minun epäilemäni kornean läpäisevä silmävamma on toki mahdollinen mutta.. Ja tästä tietää, että eläinlääkäri on siinä määrin kokenut, että tarvetta henkselien paukutteluun enää ole.
Sanna ehdotti, että ehkä kannattaisi vielä kuitenkin kokeilla toista lääkettä. Minä kiikutin potilaan takaisin omistajalle ja kirjoittelin Sannan neuvoman reseptin.
Tänään Ivan kävi kontrollissa ja silmä oli käytännössä parantunut. Ehkä Ivania ei hyväksyttäisi lentäjäksi, mutta kyllä sillä lampulla perusmarsu pärjää. Omistajat kiittelivät kovasti ja minä auliisti luovutin kaiken kunnian Sannalle. Mutta on jutussa toinenkin sankari: se on se omistaja, joka huolehtii lemmikistään ja pyrkii tarjoamaan sille mahdollisimman hyvän hoidon. Loppu on sitten kiinni meistä eläinlääkäreistä, ja minun tapauksessa usein myös hyvästä tuurista.
(Juttu vuodelta 2016)
Alapuolen kuvassa Ivan ja Ivanin silmävamma. (Artikkelikuva Yvona Fišová Pixabay)
