Jope on 7 kk ikäinen karkeakarvainen mäyräkoira. Juu, juurikin sellainen karkealla karvalla päällystetty hyväntahtoinen ja liukasliikkeinen krokodiili. Paitsi että tänään ei ollut Jopella hyvä päivä. Jope oli ollut lenkillä ja jossain lenkin vaiheessa se oli vinkaissut. Jopen poskeen oli välittömästi noussut patti ja niinpä Jopen omistaja epäili että kyseessä voisi olla kyy. Valveutunut omistaja tiesi että nyt sattui purema tukalaan paikkaan. Pieni koira ja pään alueelle sattunut purema ovat vaarallisia, yhdessä tai erikseen. Jopen omistaja soitteli läpi Jyväskylän eläinklinikat ja lopulta tärppäsi, puhelimeen sattui meidän Saikkis. Saikkis kipitti ympäri klinikkaa ja kyseli että kuka ottaisi ylimääräisen potilaan, pakko olisi ottaa koska epäilynä on käärmeenpisto.
Jälleen kerran meidän klinikan päivä oli ihan täynnä, ylimääräisten potilaiden kiintiö oli jo tapissa. Ammattitaitoinen hoitaja osasi kuitenkin arvioida tilanteen ja niinpä hienovarainen ”en kyllä millään ehtisi, nyt jo kaksi ylimääräistä” kaikui kuuroille korville. Niinpä minä ja Jope sovittiin tällit.
Kyyn purema voi aiheuttaa koiralle vaarallisen sokkitilan
Jope saapui klinikalle ja ilman sen suurempia tutkimuksia kävi selväksi että kyseessä oli käärmeenpisto. Jopen lärvi muuttui muutamassa minuutissa puikkonokasta mastiffimalliseksi. Vasemmassa poskessa oli pieni, verta vuotava haava. Yleistutkimuksessa Jopen syke oli reippaasti toisella sadalla ja olemus aavistuksen väsähtänyt. Jopen limakalvot olivat vaaleat, kuivat ja kapillarien täyttymisaste 3s. Minun mielestäni Jope oli luisumassa shokkitilaan.
Jope sai pistoksen huumaavaa kipulääkettä ja sitten minä asensin sille kanyylin. Omistaja piteli potilaasta kiinni ja minä tökin viatonta luontokappaletta neulalla. Varmuuden vuoksi kysyin että pysyykö kiinnipitelijä pystyssä vaikka näkyviin tulisi tilkka verta? On nimittäin äärettömän hankalaa jos avustaja nuppaa kesken toimenpiteen. Tässä tapauksessa omistaja paljastui sairaanhoitajaksi, eli ei tule nukkumatti paikalle kesken hommien.
Uskotteko että tuollaisen maastonakin suonet ovat hankalat kanyloida? Lyhyt tassu tekee hommasta haasteellisen. Arvatkaa onko ne suonet yhtään helpommat kanyloida kun potilasta kiinni pitävä omistaja on sairaanhoidon ammattilainen, potilas on shokkitilassa ja kun kyseessä on pentu? Minulla kävi jälleen peikkomainen flaksi ja sain Jopen kanyloitua ilman sen kummempia kommervenkkejä.
Minä kerron nyt teille yhden salaisuuden joka koskee kaikkia klinikoita, oli kyseessä sitten ihmis- tai eläinklinikka. Kaikilla klinikoilla on sellainen luottopakki joka kaivetaan naftaliinista silloin kun kanylointi ei onnistu. Ihan oikeasti, joka paikasta löytyy se luottokanyloija. Tiedoksi vaan että meidän klinikalla se en ole minä. Minä huudan yleensä apuun Arjaa.
Sokkipotilaan hoito
Jope sai aluksi boluksen, eli ison määrän nestettä ja nopeasti. Shokissa verenpaine romahtaa ja se ei ole yhtään hyvä juttu. Shokin myötä elimistön kierroslukumittari menee punaiselle ja ilman kaasun hellittämistä kone leipoo kiinni.
Ainoa tapa huolehtia riittävästä verenkierrosta on saada paineet äkkiä takaisin kohdalleen. Shokkitilassa olevalle potilaalle annetaan tilanteesta riippuen 10- 25% potilaan veritilavuudesta pikaisena tippana (no se on juurikin se bolus), välillä jopa nestepussia puristaen ja kahdesta kanyylistä. Jopen shokki oli vasta alkuvaiheessa ja niinpä minä tein päässäni pikaisesti alla olevan laskutoimituksen.
Jope painoi 10 kg. Sen veritilavuus on n. 1 litra ja niinpä minä lorotin Jopeen 100ml nestettä ennen kuin omistaja ehti sanomaan Äteritsiputeritsipuolilautatsibaari (lipsahti mainos, vieläköhän kyseinen kapakka on olemassa?).
Tämän jälkeen tippanopeutta hidastettiin ja minä keskustelin omistajan kanssa jatkoista. Jopen pään alueen turvotus oli leviämässä ja se ulottui jo kuonosta kaulalle ja aina kaulan aperturaan (eli siihen kohtaan jossa henkitorvi sukeltaa sisälle rintaonteloon) asti. Homma eteni selkeästi huonoon suuntaan ja nyt käyttöön pitäisi ottaa kyyn vastamyrkkyseerumi.
Vastamyrkkyseerumin käyttö kyyn pureman hoidossa
Tässä kohtaa eläinlääkärin on syytä kertoa omistajalle pari asiaa. Ensinnäkin, seerumi on törkeän kallista, ampulli maksaa n.400€ kun sitä viimeksi tilattiin.
Toiseksi, seerumin antoon liittyy tietty riski anafylaktisesta shokista, seerumi on nimittäin valmistettu hevosessa ja niinpä potilas voi saada lääkkeestä henkeä uhkaavan anafylaktisen reaktion. Ja kolmanneksi, kun seerumi on annettu kerran, on sen käyttö jatkossa hieman vaarallista, allergisen reaktion riski kasvaa seuraavilla antokerroilla merkittävästi.
Jopen omistaja hyväksyi hoitoehdotuksen ja niinpä Jope sai seerumipistoksen. Ei tullut Jopelle allergista reaktiota, ainoastaan tuli pakara kipeäksi, vaikuttaisi olevan kirvelevää litkua.
Jope jäi klinikalle seurantaan ja nesteytykseen, minun päiväni oli pulkassa ja minä rekrytoin hoitajat seurailemaan Jopea. Jopen turvotus lakkasi lisääntymästä ja kotiutuessaan Jope muistutti jälleen muodoiltaan mäyräkoiraa. Pikku-ukot häipyivät hiljakseen tapulista ja Jope alkoi palautui omaksi leikkisäksi itsekseen.
Viikon kuluttua meidän piti vielä tarkistaa että Jopen munuaisarvot eivät lähde nousuun, joskus, onneksi harvoin, munuaiset saavat osumaa kyiden kanssa sählätessä ja sitten homma vaatii jatkotoimia.
Eilen Jope kävi kontrollissa, kaikki oli kuten pitikin eli Jope pääsi säikähdyksellä, hyvä näin.
(Kiitos kuvista Jopen omistajalle!)
Oletko valmistautunut mahdolliseen kyyn puremaan? Ensiapuohjeet löydät osoitteesta eisepure.fi!
