Jaa

Urho ja kyyn purema

On se kyllä kehittynyt tuon käärmeenpiston hoito. Urani alkuvaiheissa minä olisin hapuillut kortisonipiikkiä ruskeasta eläinlääkärin laukustani ja kirjoittanut reseptin kipulääkettä, tulehdus sellaista. Jos minä olisin hoksannut että kylläpä se potilaan tassu/pää/pakara turpoaa, olisin minä saattanut lorotella sille reppanalle nestettä. Huolimatta hoidon puutteista, suurin osa näistäkin lemmikeistä jäi onneksi henkiin. Toki paraneminen vei useita päivä ja joskus potilaalle jäi pysyviä murheita.
Minkäpä ihmeen takia minä tällaisista asioista alan höpisemään, vanhoja juttuja.
No siksi että viime viikolla minulle sattui eteen peräti kaksi kyyhyn törmännyttä koirapotilasta, Urho ja Jope, kumpikin oikein malliesimerkkejä hankalammista kyynpistoista. Ajattelin avautua asiasta, ettei vaan luulla että Teppo on jo ihan seniili eikä osaa enää muuta kuin höpistä jargonia vanhoista asioista. Itseäni kehua päätin.

Kyyn purema koiralla

Eli ensin meille tuli maanantaina käymään Urho, 6 vuotta vanha kääpiöpinseri. Urho on sellainen tyypillinen rotunsa edustaja. Urho kiihtyy nollasta sataan alle nanosekunnissa, ja se tykkää välillä nakerrella viattomia eläinlääkäreitä. Urhon potilaskortissa on oikeassa ylänurkassa iso punainen V, ja juu, se ei tarkoita vitamiinia. No ei se kyllä tarkoita sitä toistakaan, on teillä likainen mielikuvitus. Joka tapauksessa, minulle se tarkoittaa että varovasti.
Urho tuli meidän klinikalle lähetteellä. Urho oli törmännyt kyyhyn pari päivää sitten ja vikkelistä liikkeistä huolimatta se oli saanut osuman sitä vasempaan etutassuun. Ukkoa oli hoidettu viikonlopun aikana, se oli saanut nesteitä ja sopivia kipulääkkeitä, mutta nyt sen mahanalunen oli turvoksissa ja musta. Hoidon aloittanut kollega oli todennut että nyt tarvitaan hyytymätekijöitä ja Urho sai lähetteen meille.
Urho-koiran mahan alunen oli musta..
..ja turvoksissa.
Niinpä minulla ja Urholla oli tällit. Klinikalle saapuessaan Urho oli väsyneessä kunnossa, maanantaina se ei enää jaksanut välittää edes paskamaisesta eläinlääkäristä nimeltään Teppo. Urho vain pötkötteli omistajansa sylissä, ei edes vihaisesti silmäillyt meikäläistä. Urhon omistaja tunsi oman koiransa ja tiesi että tällainen väsähdys oli urholle täysin epänormaalia ja että tilanne oli huono.

Plasma hoitona kyynpuremassa

Yleistutkimuksessa kävi ilmi, että Urholle oli käymässä köpelösti, ei ollut turha diagnoosi kollegalta. Urhon veren hyytymisjärjestelmä oli mennyt sekaisin. Urho vuosi verta ja kudosnesteitä pitkin kroppaansa, tässä tapauksessa mahan alle. Urhon maha oli vain yksi iso mustelma. Eli kyllä, huonossa kunnossa oli Urhopoika. Ei sillä shokkitilaa ollut mutta varsin väsynyt kaveri oli kyseessä. Klinikalla Urho sai annoksen pikku-ukkojen alkuainetta, eli huumaavaa kipulääkettä, ja lähes täysin pelkoa tuntematta minä virittelin Urholle kanyylin ja otin siitä verinäytteet. Urholta tutkittiin kaiken muun tärkeän lisäksi veriryhmä, Urhon tapauksessa hoitona nimittäin on meidän veripankin tuottama plasma.
Urho oli veriryhmältään DEA 1.1 positiivinen (knoppitieto mutta kuulostaa hyvältä) ja niinpä sille valittiin sopiva pussi meidän plasmavarastosta.
Plasman ja muiden verituotteiden siirtoon ryhdytään vasta sitten kun se on oikeasti tarpeen. Verituotteiden siirtoon liittyy aina pieni riski sille että potilas saa allergisen reaktion, siksipä tätä homma ei tehdä rutiinisti. Ensimmäisen verensiirron jälkeen tämä riski myös kasvaa merkittävästi. Seuraavalla verensiirtokerralla anafylaktisen reaktion riski on jo kohtalainen ja verensiirto vaatiikin tuolloin erityisjärjestelyitä. Eli aina joutuu eläinlääkäriparka arpomaan että onko ihan pakko? Urhon tapauksessa oli, siis pakko.
Minä tein Elina-hoitajan kanssa Urholle siirtosuunnitelman. Ennen siirron aloitusta Elina mittasi Urhon lämmön, sykkeen ja hengitysfrekvenssin. Tämän jälkeen avattiin hanat ja jäätiin ihmettelemään. Siirron aikana Elina tarkasti Urhon elinarvot aluksi 5 ja 15 minuutin kuluttua. Koska kaikki arvot pysyivät muuttumattomina, voitiin siirtonopeutta nostaa, ilman pelkoa allergisesta reaktiosta, jatkossa elinarvoja seurailtiin tunnin välein.
Meillä ei AlmaVet klinikalla ole mahdollisuutta ns. stasupotilaisiin. Eläinlääkäreillä ja hoitajilla on tassut täynnä ja siksi lemmikin omistaja saa tai joutuu olemaan sisälle pidemmäksi ajaksi jäävän potilaan valvojana. Minä väitän että tämä on ainakin potilaan mielestä jeppisjuttu, uskon että omistajan kanssa pötköttely on mukavampaa kuin yksinään kalterihäkissä makoilu.
Urhon omistaja teki olonsa niin mukavaksi kuin se vain on mahdollista pienessä hoitohuoneessa. Netflix pauhasi ja Wolt kiikutti evästä. Urho nukkui omistajansa kainalossa ja tilanne alkoi vaikuttamaan edes jossain määrin siedettävältä. Koko viikonlopun jatkunut huoli pienestä hampailla varustetusta, nappanahkaisesta attasea salkusta helpotti hiljakseen.
Urhopoikakin alkoi hiljakseen näyttämään paranemisen merkkejä, se katseli elinarvoja mittailevaa Elinaa murhaavasti, pakoputkesta mitattava ruumiinlämpö ei selkeästi ollut Urhon ykkösvaihtoehto mittaustapoja ehdotettaessa.
Urho kotiutui illan päätteeksi lähes omana itsenään ja omistaja soitteli parin päivän kuluttua kuulumisia. Vatsan väri oli palautumassa ja alueellinen turvotus oli helpottanut, ongelmana oli että mahan alueelta turvotus oli siirtynyt Urhon kulkusiin ja hetkellisesti Urholla oli vähintäänkin Mikkelin värikkäimmät ja mahdollisesti myös suurimmat pallit.
Tämäkin murhe korjaantui ja Nyt Urho on täydessä tällissä. Minä väitän että Urhon ennuste olisi ollut merkittävästi heikompi ilman tuota verenluovuttajakoirien tarjoamaa plasmatälliä.

Plasmaa pakkaseen

Ja ihan vinkki vitosena, näitä veripankin omistavia klinikoita alkaa olemaan pitkin poikin Suomea, laitteistot löytyy nyt myös Oulusta ja Turusta, eli yllä kuvattu hoito onnistuu käytännössä kaikkialla. Tuota plasmaa voi myös turvallisesti säilyttää pakkasessa ja siten jokainen klinikka voi tarvittaessa hommata valmistetta myös etukäteen omaan pakkaseensa. Me ollaan meidän laitteita käyttävien veripankkiklinikoiden kanssa päädytty siihen että noista verivalmisteista ei peritä lisämaksua, eli plasman ja punasolujen hinta koostuu vain hankintakuluista. Voitto me sitten tehdään muilla keinoin.
Rauhallista kesää, toivoopi Teppo ja koko Almavetin porukka.

Jos te haluatte, voin minä kertoa tuosta Jopestakin, miten on? Vai pidänkö mölyt mahassa, joko riittää?

(Artikkelin kuvista kiitos Urhon omistajalle!)

Jos haluat tietää lisää ja valmistautua mahdolliseen kyyn puremaan mene osoitteeseen eisepure.fi!