Tiedätte ehkä että meikäläinen tykkää terriereistä… Se on sairaus, eikä siihen ole varsinaista parannusta, mutta kyllä sen kanssa pärjää.
Meilleppä tuli päivänä eräänä lähetepotilasilmoitus taustatiedoilla: 3 v staffinarttu, sydäntamponadi.
Ensinnäkin Staffi on Staffonshiren bullterrieri, joka taas on koira joka ulkoisesti näyttää juurikin nenän saaneelta mopsilta joka on päässyt käsiksi testosteroni purkkiin tai syönyt putelin sitä Juhaugin huulirasvaa, jopa lihaksen päällä on lihasta. Luonne on … terrierin luonne, pelkkää hyvää tahtoa ja rakkautta, sitten seuraavassa nanosekunnissa vipinää ja säpinää sekä hännänheilutusta, paitsi jos hermo palaa, sitten on kaikilla paikallaolevilla pakopaikasta pula.
Toiseksi, sydäntamponadi on melko ikävä tilanne. Sydämen ympärillä on sydänpussi, joka taas on sellainen säkki. Tämän säkin sisälle erittyy pieniä määriä erittäin liukasta nestettä, nesteen tarkoituksena on vähentää kitkaa. Sydän nimittäin sykkii 60 ( kun rauha on maassa) – 200 (kun on hätähätähätä) kertaa minuutissa ja ilman tuota liukastetta alkaisi rintakehässä hiertämään niin että savu nousee.
Esitietoihin perustuen klinikalle odoteltiin kantokunnossa vaappuvaa sydänvikaista koiruutta, ja tietysti ovesta punkee sisään juuri ykkösvaiheessa kuvatun kaltainen potilas, siis ilman hermojen menetystä. Heti alkuun potilas eli Sara, nuoli kaikkien paikalla olevien naamat ja sitten se kiinnostui klinikan ruokatarjoilusta. Ikävä kyllä Saran hyvä kunto oli vain väliaikaista, Saran sydänpussi oli vastikään tyhjennetty ylimääräisestä sisällöstä ja nyt sydämellä oli taas hetkellisesti tilaa sykkiä. Ongelmana oli että neste kertyi takaisin ja ilman hoitotoimenpiteitä edessä olisi tilanteen romahtaminen.
Perustavanlaatuisen yleistutkimuksen jälkeen Almavetin nukkumatti leijaili paikalle Nooran avustuksella ja Sara valmisteltiin operaatioon. Operaation tavoitteena oli Saran sydänpussin osittainen poisto tähystystoimenpiteenä. Kuulostaa hienolta ja onkin juuri sitä, valehtelematta voin sanoa että mahtuu yhteen käteen Suomessa tehdyt vastaavat leikkaukset.
Oletan että AlmaVetin leikkaus salin myötä olemme saaneet toteutettua yhden vaimoni toiveista, leikkuriin on hommattu kaikki tarpeellinen, siellä on nimittäin hieno laite joka piippaa, vielä hienompi laite joka sanoo välillä ”tsuh” ja sitten sellainen vekotin joka ei sano mitään mutta näyttää todella hienolta…
Tosipuheissaan leikkurissa on oikeasti kaikki tarpeellinen ja sen lisäksi aivan sairaan hyvä porukka. Ja jokainen tietää mitä saadaan aikaiseksi kun yhdistetään hyvä porukka ja kunnon työvehkeet.
Kysykääpä Saralta
(Juttu vuodelta 2016)
Kuvassa Sara 5 vuotta leikkauksen jälkeen Saanatunturin laella. Itse kipusi, melko hyvin vedetty 11 v staffilta.
