Jaa

Lääkekaappi

24.11.2018

Mikäköhän siinä on, että potilaat tulevat rykelmissä? Ihan on järkeenkäypää että kennelyskää on liikenteessä kun lähistöllä on iso koiranäyttely, ja toisaalta pitkän pakkasjakson aikana kisseillä on virtsatievaivoja. Mutta miten selittyy se, että samalla viikolla kiertyy useamman koiran mahalaukku, tai että 5 koiraa päättää samana viikonloppuna murtautua talouden kotiapteekkiin?

Tässäpä se kevyempi muoto lääkemurrosta. Viikko alkoi sillä, että pariskunta Karjuva Kanasen saksanseisojalauma suoritti murron. Nyt kyseessä ei ollutkaan mikään perinteinen kilikalikeikka, laumalla oli selkeä suunnitelma. Porukan älykkö, vajaa 10v narttu Omelia, oli havainnut että Marilla ja Jannella on selkeä rutiini, ne käyvät kaupassa ja viipyvät siellä varttitunnin. Omelia suunnitteli täydellisen murron, se määräsi Piikan, reilu 4 vuotiaan nartun ovelle vahtiin ja sanoi Rengille, porukan aivottomalle lihasmöykylle että pura tuo lääkekaappi. Lääkekaapin auettua saalis jaettiin ja ryhmä söi hyvällä ruokahalulla läjän lääkkeitä. Haveri sattui viikonloppuna ja niinpä puhelu saavutti meidät sunnuntai iltapäivänä. Mari puhui sellaisella äänellä jota naiset käyttää kun esim. pariskunnan toinen osapuoli saapuu kotiin kello 04:33 pelkissä kalsareissa ja kumisaappaissa, kertoo saunaillan sujuneen hyvin ja lisää perään, että ostin muuten uuden auton. Eli vähän tuntui tympivän.

Kävi ilmi, että lääkevarasto oli syöty vajaa tunti sitten ja oli täysin mahdotonta sanoa kuka talouden kolmesta koirasta lääkkeet oli syönyt. Kaapissa oli ollut useampi pakkauksellinen kipulääkkeitä, parin antibioottikuurin perät ja useita nappeja matolääkettä. Koska lääkekaapin sisällöllä oli tarkoitus huolehtia koko koplan metsästysreissujen haavereista v. 2019, ei kyseessä ollut ihan pieni varasto.

Koiran lääkemyrkytyksen hoito

Noin jatkohoidon kannalta puhelussa selvisi pari tärkeää asiaa. Koska lääkevarastossa ei ollut huumaavia ja/tai syövyttäviä lääkkeitä, ja syömisestä oli kulunut alle tunti, oli oksettaminen ensimmäinen hoitokeino.
Heti tähän alkuun on sanottava, että paras keino oksettamiselle on apomorfiini, sitä saa vain eläinlääkäriltä eli kohti klinikkaa mars. Aina tämä ei ole mahdollista. Koska pesueen metsästysretki ei tälläkään kertaa ollut suuntautunut päivystävän pieneläinklinikan välittömään läheisyyteen, jouduttiin käyttöön ottamaan vaihtoehto B tai C.
Tässä kohtaa huomautan että oksettamista ei saa tai on turha tehdä jos syömisestä on kulunut jo reilusti yli 2tuntia, tai lääke on huumaavaa/ syövyttävää.

Koiran oksettaminen

Koiran oksettaminen kotikonsteilla ei ole helppoa, tässä kuitenkin pari keinoa jota voi käyttää.
Homma aloitetaan syöttämällä pohjalle muutama pala jotakin helposti yrjöttävää, kuten vaikka vaaleaa leipää. Tämän jälkeen otetaan käyttöön itse oksettava vaihtoehto B eli vetyperoksidi. Annos on 2ml/kg 3% liuosta (max. 50ml). Osa oksentaa ja osa ei. Tämän hoidon voi kokeilla toistaa hetkisen kuluttua.

Huonompi ja lisäksi vaarallisempi keino on vaihtoehto C eli ruokasuola. Ruokasuolan oksettava vaikutus perustuu siihen, että se ärsyttää nielua, siten annoksella ei ole niin väliä. Toisilla nielu vaan on herkempi. Jos kaapista ei sattuneesta syystä löydy sitä laimeaa vetyperoksidia, voi koiruudelle annostella suolaa noin teelusikallisen. Pienelle koiralle selvästi vähemmän. Suolapanosta ei saa uusia vaikka yrjöä ei ensimmäisellä kerralla tulisikaan, siitä voi seurata suolamyrkytys. Virallisesti suolalla oksettamista ei suositella.

(Tarkempia ohjeita myrkytyksistä ja oksettamisesta löydät eisepure.fi ensiapuohjeista)

Koska Janne oli juuri käyttänyt kaiken vetyperoksidin hiustensa blondaamiseen, oli vetyperoksidia hommattava. Vetyperoksidia löytyi lähipiiristä (metsästäjät on vähän sellaisia), ja niin kukin koiruuksista nautti annoksen (50ml) H2O2 herkkua. Ei tullut värikästä röyhtäystä. Tämän jälkeen kopla sai suolapaukut. Vain Renki oksensi, nartut vain lipoivat huuliaan ja pyysivät lisää.

Aktiivihiiltä myrkytykseen

Myrkyllisten lääkkeiden syönnin jälkeen seuraava toimenpide on sitten aktiivihiilen napostelu. Aktiivihiili sitoo itseensä mahalaukussa ja suolistossa olevat myrkylliset aineet, tätäkään tököttiä ei saa antaa jos kyseessä on huumaava tai syövyttävä aine, voi mennä tavara keuhkoon ja sitten tulee lähtö varmasti. Annos on jäätävä, 2-4g/1kg.

Kerroin tämän Marille ja Mari huokaisi syvään. Koska oli sunnuntai, oli apteekki tietysti kiinni. Onneksi Janne tunsi jonkun metsästäjän, joka puolestaan tunsi toisen metsästäjän joka taas oli paikallisen apteekkarin kumminkaiman kaveri. Tämä henkilö meni koputtamaan apteekkarin ovelle, apteekkari avasi apteekin ja Janne tyhjensi kyseisen puljun koko hiilivaraston…

Apteekissa oli ollut vain tablettimuotoista lääkehiiltä ja niinpä Jannella ja Marilla oli siis edessään yhteensä 450 tabletin syöttäminen, kolmelle koiralle. Melko epätoivoiselta näytti Janne klinikalle saapuessaan, 50 nappia oli mennyt koiruutta kohti ja tummaksi veti koko ukon ja kuulemma talon, sottaavaa puuhaa.

Maanantai aamuna ylläkuvattu ryhmä saapui AlmaVetiin ja koko koirakoplalta mitattiin maksa- ja munuaisarvot, lähinnä lähtötason määrittämiseksi. Koska hiilitablettien saannissa koiruuteen oli ollut hankaluuksia, päätti hämmentävän älykäs eläinlääkäri Teppo näyttää kuinka temppu tehdään, katso video. Toipilasruoka on aika hyvä tuote vai mitä? (Video tarinan lopussa)

Karjuva Kanasen lääkehiilijengi klinikalla. Kuvassa vasemmalta Omelia, Renki ja Piika.

Maksan suojaaminen osana hoitoa

Omelian, Piikan ja Rengin imeskelemien lääkkeiden yksi merkittävä sivuvaikutus olisi maksatoksisuus. Niinpä ne saivat hiiltablettikuurin lisäksi myös maksaa suojaavan N-asetyylikysteiinikuurin. Poretabletteja myivät apteekista Jannelle, piti vaihtaa luontaistuotekaupasta saatavaan tuotteeseen, ei nimittäin edes Tepposen herkkuruuat saa vaahtoavia tabletteja koiruuden mielestä maittavaksi evääksi. Vesikauhulta näyttäisi myös se. Yäk.

Ryhmä oli ulkoisesti hyvässä kunnossa, kukaan ei oksentanut tai ollut totinen ja siten vaikutti siltä että tästä selvittiin säikähdyksellä. Reilu viikko tapahtuman jälkeen, Mari ilmoitti että piha on täynnä mustia kakkoja (hiiltä, ei verta), koplan kontrolliverissä kaikki oli ollut ok ja siten matka jatkui normaalisti.

Tapauksesta on kulunut sen verran aikaa, että tämä jengi on jo ehtinyt siirtyä vihreämmille metsästysmaille. Kiitos kuvista Mari Karjula.

Tämän tarinan teille tarjosi Biofarm Oy

Mainos:

Juttu jatkuu..

Ikävä kyllä samaisena viikonloppuna lääkekaappimurron oli suorittanut myös staffikaksikko Rami ja Oona. Tämä lääkekaappi oli sisältänyt ibuprofeiinia eli ihmisten tulehduskipulääkettä ja tilanne oli merkittävästi vakavampi. Ensi viikolla tarina siitä kuinka käy kun kaikki ei menekään kuten länsirannikolla sijaitsevassa pienessä kylässä (korjaus: pienen kylän pienellä uimarannalla).