Jaa

Rami ja aspiriinipilsnericocktail

25.11.2018

Saksanseisojakoplan lääkehuuruinen viikonloppu sujui onnekkaiden tähtien alla. Samaisena viikonloppuna staffit Rami ja Oona olivat päättäneet juhlistaa viikonloppua syömällä 10 kappaletta ibuprofein 400mg tabletteja. Ei mikään hirmuinen määrä tuo neljä grammaa. Ibuprofeiini on kuitenkin koiruudelle kova myrkky. Jos koiruus syö ibuprofeiinia yli 100 mg/kg, alkaa viikatemies teroittelemaan työvälinettään. Ramin ja Oonan tapauksessa annos oli pahimmillaan yli 200mg/kg, ja siten kyseessä oli vakava myrkytys johon ehdottomasti on puututtava intensiivisillä hoitotoimenpiteillä.

Ibuprofeiinimyrkytys koiralla

Melko nopeasti kävi ilmi, että parivaljakon yksinkertaisempi osapuoli, eli Rami, oli lääkkeiden väärinkäyttäjä. Ramin munuaisarvot kipusivat päivän kuluessa pilviiin. Samanaikaisesti koiruuden punasoluarvot laskivat kuin lehmän häntä. Rami oli väsynyt, se oksenteli eikä suostunut syömään mitään.

Oireiden ja löydösten perusteella Rami sai ibuprofeiinimyrkytyksen seurauksena akuutin munuaisvaurion. Ibuprofeiini on ihmisillä varsin toimiva kipulääke, koiruuksilla sen turvamarginaali on todella kapea ja siksi sitä ei juurikaan käytetä. Pienetkin annokset johtavat suolistoärsytykseen, oksenteluun ja ripuliin. Suuret annokset, kuten Ramin pätkimä 200mg/kg, heikentävät munuaisten verenkiertoa siinä määrin, että munuaiset kärsivät hapenpuutteesta. Kun heikentyneeseen verenkiertoon yhdistetään ripuli ja oksentelu, sekä niistä johtuva kuivuminen, on paketti valmis. Munuaiset sanelevat sopimuksensa irti ja se on sitten propello stoppo.

 

Akuutti munuaisvaurio

Akuutti munuaisvaurio on äärimmäisen vakava tilanne. Elimistö ei pääse eroon kuona-aineistaan ja toisaalta elimistö kuivuu koska munuaiset päästävät kaiken läpi. Eläinlääketieteessä ei ainakaan Suomen rajojen sisäpuolella käytetä dialyysihoitoa koiruuksilla (kylläpä käytetään, tiedekunta on saanut hommattua laitteet Viikkiin), munuaissiirtojakaan ei tehdä.

Rami ei vastannut hoitoon kahden ensimmäisen päivän aikana. Jatkuva nesteytys on rankkaa niin koiralle, omistajalle kuin myös koiran omistajan kukkarolle. Käytiinpä Ramin omistajan kanssa keskusteluita myös eutanasiasta. Jos vastetta hoitoon ei saada, on kärsimysten pitkittäminen turhaa. Kolmantena nesteytyspäivänä Rami kuitenkin keräsi itsensä ja muuttui jälleen omaksi pallopäiseksi itsekseen.

Rami sai kolmen päivän aikana yhteensä lähes 6 litraa nestettä, suonensisäisesti. Lisäksi Rami sai mahansuojalääkkeitä ja pahoinvointilääkityksen. Omistaja sekä hänen ystävänsä lusivat koko hoidon ajan klinikalla. Saattaa olla Almavetin hoitohuoneitten seinät melko tuttuja Ramille, Lauralle ja Sinalle. Ramin kannalta tuttujen ihmisten läsnäolo oli takuulla tärkeässä osassa. Ei olisi ollut mukavaa olla yksin hoitohäkissä, koko ajan oksettaa ja pelottaa. Kun tuttu ihminen oli vieressä, sai Rami rauhassa keskittyä munuaistensa korjailuun.

Ramin munuaisarvot ovat olleet kontrollikäynneillä yhä koholla, samoin punasoluarvossakin on ollut sanomista, eli ihan ilman vaurioita Ramppesteri ei lääkesekoilusta selvinnyt. Pääasia on kuitenkin se että Ramilla on mukavaa, se elää tällä hetkellä täysin normaalia staffin elämää ja rodulle tyypillisesti tuskin oppi tästäkään mitään, yhä heiluu häntä kun se tulee klinikalle.

Koiran myrkytyksen ensiapu

Omelian, Piian, Rengin, Ramin ja Oonan tapauksista olisi syytä kirjata mieleen muutama asia:

Ensihoito on myrkytystiloissa äärimmäisen tärkeässä osassa.
Oksettaminen kannattaa jos kyseessä on myrkky, joka on syöty alle 2h sitten, koiralla ei ole neurologisia oireita ja kyseessä ei ole huumaava tai syövyttävä aine. Vetyperoksidi 3%, annoksella 2ml/kg on ensisijainen kotioksetusohje.
Säilyttäkää kotona riittävää määrää lääkehiiltä. Annos on 2-4 g/ 10 elopainokiloa ja tätäkään ei saa antaa jos koira on huumaantunut tai nieleminen on vaikeaa. Varmistakaa myös, että taloudessa on jotain millä hiilen saa alas, tuo klinikalla käytetty purkkiruoka menee minullakin vaikka leivänpäälysteenä.
Vakavissa myrkytyksissä hiililasti tulisi toistaa 3 kertaa, 8 tunnin välein. Voin luvata, että on piha täynnä hassuja kakkoja.

Jos kyseessä on vakava myrkytystila, on nesteytys ja muu tukihoito aloitettava mahdollisimman nopeasti.
Nesteytyksellä ei sitten tarkoiteta tässä tapauksessa juomista tai pussillista nestettä loroteltuna nahan alle. Nesteytys tehdään suonensisäisesti ja tarve tulisi oikeasti laskea koirakohtaisesti. Nesteytyksen aikana potilasta tulisi myös valvoa jatkuvasti, tarvittava nestemäärä on siinä määrin suuri.

Eisepure.fi sivulta löydät nopeasti ohjeet myrkytyksen ensiapuun, oksettamiseen ja hiilen annosteluun. Ehkäpä kannattaisi kiinnittää sivusto jopa puhelimen näyttöön josta sen hädän hetkellä saa nopeasti käyttöön!

Tämän tarinan teille tarjosi Biofarm Oy

MAINOS: ”Uskokaa tai älkää niin oksetus ja mahahuuhtelu ei ole enää ykkösveto kun on syönyt aamiaiseksi jotain myrkyllistä. Ei ole, uskokaa nyt, minäkin tarkastin kun en itsekään heti uskonut. Ihmisillä ovat tutkineet asiaa ja todenneet että tärkeintä olisi saada aktiivihiiltä äkkiä paikalle. Se että ensin yrjötetään tai pahimmassa tapauksessa nukutetaan ja vellipesään tungetaan letku jolla mahalaukku tyhjennetään, hidastaa sen aktiivihiilen käyttöä. Se kun kun tuppaa viemään se yrjötys ja/tai huuhtelu aina 1-2 tuntia aikaa. Parhaat tulokset myrkkyjen absorptiossa saadaan jos hiilipläjäys vedetään tauluun varttitunnin sisällä siitä myrkyn imeskelystä. Pitkän matematiikan lukeneena jopa minä pystyn päättelemään että pitäisi olla tuo hiilimömmö kotona saatavilla, eikä vasta konitohtorin kaapista otettuna.

No, pakko myöntää että vielä yrittäisin yrjöttää jos potilas on saatu kiinni suoraan rysän päältä, ja saatu klinikalle vikkelästi varttitunnissa, mutta parin tunnin päästä en, hiiltä laittaisin, toki myrkystä riippuen.

Yhdessä jutussa tuo mahahuuhtelu on kuitenkin vielä asianmukaista, onneksi. Jos ipana imuroi liikaa alkoholia, teetetään sille vieläkin se mahahuuhtelu. Oppiipahan olemaan, hiilitabletit kun ei auta jos myrkytyksen on aiheuttanut alkoholi. Ei se hiili auta myöskään jos on sählännyt happojen ja emästenkään kanssa.”