Jaa

Lamput liekeissä

Onni on vajaa kaksi vuotta vanha labradorinnoutaja, sellainen musta pötkö. Täynnä silkkaa hyvää tahtoa, valmiina jyräämään kaikki. Omistaja tulee perässä samassa asennossa kuin vesihiihtäjät tuppaavat liikkumaan…
Edellisellä käynnillä Onnilta lähti kivekset, silti se tulee klinikalle innoissaan. Tällä kertaa Onnin murheena oli silmätulehdus. Näistä potilaista tietää, että kevät yrittää tulla ihan tosissaan.

Koiruuksilla esiintyy tähän aikaan koivulallergikoille tyypillisiä oireita. Erityisen tyypillisiä nämä silmäoireet ovat alle 2 vuotta vanhoilla, puberteettinsa lakipisteessä kikkailevilla uroskoirilla. Tämä johtuu ainakin osittain siitä, että narttukoirat kuseskelevat kutsumerkkejä tienlaidoille. Pahaa aavistamattomat kivespussinkantajat nuuskivat ojia niin että penkat pölisevät. Katupöly pukkaa silmiin ja silmät ärtyvät. Eläinlääkärit myyvät pullokaupalla kortisonitippoja ja höpisevät hämäriä follikuliitista.

Onni-koiran silmät olivat ärtyneet

Koiran follikuliitti eli rakkulainen sidekalvon tulehdus

Koiruuksien silmät on melkolailla samanlaiset laitokset kuin meillä kädellisillä, pääosin samanlaisista osista on nämäkin näyttöpäätteet rakennettu. Koirilla on kuitenkin yksi lisävaruste, nimittäin kolmas silmäluomi. Ihmisillä tätä lörpäkettä ei enää juurikaan ole, pieni nystyrä sisäsilmäkulmasta on ainoa jäänne kyseisestä systeemistä.
Kolmannen silmäluomen alapinnalla on imukudosta, eli sitä samaa kamaa mistä esimerkiksi imusolmukkeet vaikkapa kaulalla on nakuteltu kokoon. Kun imukudosta ärsytetään, se lisääntyy ja kasvaa, eli imusolmukkeet turpoavat. Sama tapahtuu tälle silmässä olevalle imukudokselle. Katupöly, viima, siitepöly tai auringonvalo, ihan sama, lamput ärtyy. Silmän kohdalla eläinlääkärit puhuu follikuliitista koska ne nyt vaan on vähän hienompia ihmisiä… Kolmannen silmäluomen alainen imukudos muodostaa rakkuloita, jotka lopulta ärsyttävät silmiä. Varmasti on olo kuin olisi kourallinen santaa silmissä. Ja sitten silmä ärtyy, ja rakkulat kasvaa, ja sitten silmä ärtyy lisää, ja rakkulat kasvaa taas, ja sitten silmä ärtyy lisää ja siitähän tulee paskamainen kierre.

Follikuliitin hoito koiralla

Follikuliitin hoito on helppoa kuin heinänteko. Ärsytyskierre pitää saada katkaistua. Meillä kävi klinikalla oikea silmäeläinlääkäri, Nyrhilän Miia. Minä tietysti menin välittömästi utelemaan, että mitäpä ne ihan oikeat eläinlääkärit tekee kun koiruudella on follikuliitti?
Muinaisina aikoina, siis silloin kun minä aloin puoskaroimaan viattomia eläinparkoja, oli hoitona rakkuloiden poltto väkevällä jodiliuoksella, vähän olisi sama juttu kun kaataisi sulaa metallia haaavoihin. Miia sanoi, että ei ole enää hyvä juttu tämä, mutta ei hätää, minäkin tiesin sen jo. Sitten hoidoksi tuli rakkuloiden pois raapiminen ja kortisonitippakuuri, enää ei saa tätäkään tehdä, no en ole minäkään tehnyt muutamaan vuoteen. Yleensä silmien huuhtelu riittää hoidoksi, huuhteluaineita saa apoteekista mutta varmistakaa, että silmähuudepullossa lukee että sitä saa käyttää myös silmiin – markkinoilla on myös silmähuuhteita joissa lukeekin sitten pienellä että ei saa laittaa suoraan silmiin.
Itse käyttäisin keittosuolaliuosta, eli 0.9% NaCl litkua, se on halpaa kuin saippua ja sitä saa kaikista apteekeista.

Kostutustipat suojaavat silmiä katupölyltä

Miia kertoi lisäksi, että herkkäsilmäisillä koiruuksilla voisi käyttää kostutustippoja ennen kuin silmät altistuvat pölylle. Eli ei muuta kuin kostutustippaa tippaa ögulaariin ennen lenkkiä tai automatkaa jos on ihan pakko pitää päätä ulkona ikkunasta.
Kortisoni ja antibioottipitoisen silmätipan määrääminen tulee kuitenkin jossain tapauksissa kyseeseen, yhä. Lähinnä silloin kun koiruuden silmät siristelee, tai lamput valuu vihreänkeltaista märkäeritettä. Kortisonin määrääminen vaatii kuitenkin vähän lisätutkimuksia, ensin on varmistettava että silmän pinnassa ei ole haavaumaa. Kortisoni hidastaa haavojen parantumista ja niinpä lamput pitää tutkia haavojen varalta ennen kortisonikuurin aloitusta.
Onnin lamput siis tutkittiin ja kuten kuvasta näkyy, oli kolmannen silmäluomen alapinnalla enemmän kuin tarpeeksi rakkuloita. Haavaumia ei ollut ja siksi Onni sai kortisonipitoisen tippakuurin. Jonkun pitäisi kertoa Onnille, että sillä ei ole enää palleja, ei tarvitse nuuskia ihan kaikkia pusikoita…

Onni muuten oli syönyt juuri ennen klinikalle tuloaan yhden kaukosäätimen, patterit oli kadoksissa ja minä pätkäisin röntgenkuvan Onnin vatsaontelosta. Ei näkynyt duracelleja, eli Onni sai tippakuurin lisäksi ohjeen päästellä parsaa ääntä kohti, ne voi piirilevyn reunat olla teräviä. Huomasin muuten juuri, että unohdin laskuttaa tuon rtg kuvauksen, ei kerrota Suville, se antaa minulle huutia…

(Juttu vuodelta 2018. Kannessa kuvituskuva Pixabay)

Tämän tarinan teille tarjosi OneMed Oy

Kyllä, tästä alaspäin kyseessä on mainos, eli suhtaudu varauksella.
Satutteko muuten itse harrastamaan kuivia silmiä? Otan osaa. Olette ehkä hoksanneet että tipossa on eroja. Toiset tipat on sellaista lirua että helpotus on vain hetkellinen, toisaalta sitä pystyy välittömästi tippojen jälkeen lukemaan vielä vaikkapa pienellä präntättyjä tekstejä. Toiset tipat taas on sellaista velliä että tarkka näkö sumentuu loppupäiväksi, toisaalta niitä tippoja ei tarvitse lisäillä vartin välein.
Mitäpä luulette, minkälaiset tipat on lemmikkien kannalta parempia? Meidän koirat eivät juurikaan lueskele sanomalehtiä. Ja koska niiltä niiltä puuttuu peukalot, ei ne osaa laittaa itse niitä tippoja tarvittaessa, omistajan on tästä hommasta huolehdittava, ja ainakaan minä en tunnin välein pysty tippoja kaverille laittamaan. Eli minä kyllä veikkaan että koirien kannalta tuo tippojen viskositeetti on ärsyttämättömyyden jälkeen ykköstärkeä asia.