Jaa

Aprillia!

1.4. on aika hieno päivä, vähän saa kulkea kyyryssä varmuuden vuoksi. Opiskeluaikana oli välillä runsaasti ylimääräistä aikaa. Koska Juha V Virolainen, tuolloinen eläinlääketieteen opiskelija, nykyinen tohtori, ja minä, ei oltu pelaamassa biljardia tai Valgård kapakassa keskustelemassa henkeviä, istuttiin me Fauniksen eli kouluruokalamme pihapöydän ääressä ja pähkäilimme, että mitähän sitä nyt sitten tekisi…

Tuona aprillipäivänä koululla sattui olemaan väitöstilaisuus. Hämeentie 57 parkkipaikka täyttyi autoista ja lopulta koko piha oli tupaten täynnä. Autoista pullahteli ulos tohtoreita, professoreita ja heidän seuralaisiaan. Väitöskirjatouhuun tutustuneet tietävät, että pukeutumiskoodi on melko strikti, frakki mustalla liivillä suotava, jopa naisilla… no ei, mutta mustat silinterihatut kopisivat kun osallistujat siirtyivät juhlasaliin.

Minä satuin olemaan kurssimme monistusvastaava, eli se kaveri joka huolehti siitä, että kaikilla opiskelijoilla oli kunkin kurssin monisteet oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Niinpä minulla oli kopiokonekortti ja pääsyavain monistamoon.
Hetken pähkäiltyämme me saimme aikaiseksi tekstin joka meni jotakuinkin näin:

Autonne on väärin pysäköity.
Hämeentie 57 parkkipaikka on yksityisaluetta.
Rekisterinumeronne on kirjattu ylös. Ilmoittautukaa viipymättä päärakennuksen aulassa sijaisevalla vahtimestarin kopilla.
Muussa tapauksessa ryhdymme jatkotoimiin.

Kopiokone puhalsi itsestään ulos n. 200 kipaletta kyseisiä lappusia ja me pojat asentelimme ne kaikkiin parkkipaikalla olleisiin ajoneuvoihin. Sitten minä ja Juha istahdimme portaille odottelemaan tilanteen kehittymistä.
Väitöstilaisuus päättyi ja pölisevä joukkio levittäytyi eläinlääketieteellisen korkeakoulun parkkipaikalle. Melko nopeasti ihmiset hoksasivat tuulilasiin kiinnitetyt lappuset. Yksitäisistä ihmisistä muodostui pieniä ryhmiä jotka keskustelivat kiihtyvään tahtiin käsissään pitelemistään lappusista. Osa ihmisistä ryttäsi lappusen, nakkasi sen pihanurmelle ja pöristeli renkaat sutien pois pihasta. Osa ihmisistä taitteli lapun taskuunsa, istahti autoonsa ja ajeli pois. Suurin osa ihmisistä käveli lappu kourassa kohti päärakennusta.
Juha ja minä pällistelimme ihmeissämme kuinka juhlapukuinen kansa sekä useat auton omistavat opiskelijat muodostivat vahtimestarien kopille päättyvän jonon. Sisällä kopissa oli pari hämmentyneen näköistä vahtimestaria jotka pitelivät lappuja kädessään ja pudistelivat päätään. Jonon muodostavat parkkitaidottomat ihmiset puolestaan kertoivat hillityllä äänenpainolla että vääryyttä on tämä lappu.

Lopulta vahtimestarit pakenivat kopistaan ja jättivät lasikoppinsa ikkunaan yhden tekemistämme lapuista, punaisella lisätekstillä varustettuna; TÄMÄ LAPPU ON APRILLIA.
Pääosa ihmisistä hihitteli poistuessaan rakennuksesta. Jono tyhjeni ja minä ja Juha onnittelimme itseämme jälleen hyvin suoritetusta työstä, kunnes…

Muutama päivä tapahtuman jälkeen vahtimestari nykäisi minut sivuun. Parkkipaikalta kuvatussa valvontakamera kuvassa näkyi hämmentävän tuttu kaveri nippu paperilappuja kädessään… Vahtimestari kertoi että heille oli saapunut kirje koulun tuolloiselta vararehtorilta, Satu Sankarilta. Minun olisi ehkä syytä tutustua tarkemmin kirjeen sisältöön

Kirjeessä todettiin tuohtuneeseen sävyyn, että ensinnäkin tämä rouvashenkilö oli parkkeerannut pihaan yli 20 v ajan ja hän kokee lappusen lähinnä loukkaavana. Toiseksi, Vantaanjoessa kulkee muutama litra vettä läpi ennen kuin Hän suostuu maksamaan sakkoja …
Minä ja Juha kipaisimme välittömästi läheiseen kukkapuotiin ja ostimme punaiset ruusut jotka viipymättä toimitimme vararehtorille. Saatiin anteeksi.

En ole kyllä vieläkään ihan varma vedättikö Satu vuorostaan meitä. Sydämellinen halaus Satulle, minä en kyllä ole halaajatyyppi mutta Satua kyllä halaan.
Ja hyvää aprillipäivää kaikille muille, lets be carefull out there…