Kerronpa teille tarinan Oilista, pienestä tiikeristä. Ensimmäisellä tapaamisellamme suustani meinasi karata miehekäs hii huuto. Vastaanottohuoneen periltä, omistajansa sylistä, minua kiikaroi silmällä suoraan silmiin Oili. Oili on 16v vanha narttukissi jonka toinen lamppu on poistettu silmänpaineen nousun takia jokunen vuosi sitten. Oili painoi korvansa vasten päätään, sähisi sillälailla kun kissit sähisee jos ne yrittää kertoa että askelkin vielä niin passikuvaa joutuu rypistelemään että se muistuttaa lärviäsi.
Oilille ja minulle oli varattu tällit koska Oililla oli anorexia, ja huolella. Oili ei ollut syönyt kolmeen päivään, ja mikä huolestuttavinta, Oili ei ollut suostunut syömään edes sheebaa. Nyt oli hätätilanne. Oili ei yrittänyt päästä missimittoihin, kissirouva oli jo nyt rakenteeltaan mannekiinimitoissa, rasvaa saattoi olla himpun verran kielessä, muutoin oli lähinnä nahkaa ja luita. Vanhan kissan laihtuminen on yleensä merkki kroonisesta sairaudesta. Ihan oikeasti kannattaa viedä vikkelästi katti jatkotutkimuksiin jos paino tippuu, vaikka tippuisi hitaastikin, lihota pitäisi vanhojen kissien, ja sohvalla vaan pötkötellä…
Yleistutkimuksessa kopeloin Oilin varovaisesti, lähinnä siksi että on mukavaa kun ei vuoda verta. Oilin yleistutkimuksessa poikkeavaa oli se että toinen munuainen tuntui sormien välissä epätavallisen suurelta, lisäksi Oilin syke oli yli 200 ja sillä oli kaulalla, vellitorven molemmilla puolilla pieni pullistuma. Jopa tällainen yksinkertainen eläinlääkäri pystyy yhdistelemään Oilin oireet ja löydökset ja saa aikaiseksi kaksi diagnoosia. Joko munuaisvika ja/tai hypertyreoosi. Vanhoilla kisseillä munuaiset hyytyy ja lopulta verenkiertoon kertyy ureaa. Ylimääräinen urea aiheuttaa pahoinvointia ja ruokahaluttomuutta. Oililla ei kuitenkaan ollut haavaumia suun limakalvoilla, eikä se myöskään haissut pissalle.
Oili sai pienen latingin rauhoittavaa kipulääkettä ja hetkisen kuluttua se huokaisi syvään ja alkoi seurailemaan pikku ukkoja. Puuduttelin Oilin tassun ja laitoin sille kanyylin, ihan ilman vaurioita. Mitä nyt omistaja vähän vuosi verta. Kun Oilin nuppi sekosi lopullisesti kipulääkkeestä, alkoi se myös syömään hyvällä ruokahalulla. Kissit on sellaisia, ne tykkää syödä vaaleanpunaisten elefanttien seurassa…
Oilin verinäytteet kertoivat sen mitä jo vähän epäilinkin, urea arvo oli korkealla, samoin munuaisten kuntoa kuvaava kreatiniini hipoi taivaita. Kerroin omistajille tuomion, Oilin munuaiset on kaput, ja nyt sillä oli ureamyrkytys. Oilin tila on sellainen että ilman hoitoa sen kunto jatkaa heikkenemistään. Lähtö ei ole nopea, tapojensa mukaan kissit kestävät tilaa pitkään. Mutta mukavaa niillä kyllä ei ole…
Hoitona on nesteytys ja ruuan tankkaus. Nesteytyksen myötä ylimääräinen urea saadaan pois verenkierrosta. Uuden urean kertymistä voidaan ehkäistä jossain määrin ruokavaliolla, ureaa syntyy proteiinien hajoamisessa ja siten Oilista tuli kertaheitolla kasvissyöjä. No ei, kissit on täydellisiä lihansyöjiä, ne ei pärjää porkkanoilla. Eli Oili siirtyy jatkossa munuaisruokavaliolle.
Oili sai myös sydänlääkereseptin, munuaisvika kehittyy usein verenpaineen nousun seurauksena. Paremmanhajuinen ja lahjakkaampi eläinlääkäri olisi mitannut Oilin verenpaineet mutta väitän että Oilia hatutti siinä määrin että paineita oli. Oili vietti päivän klinikalla nesteytyksessä, illalla sitä ei enää huvittanut yhtään mikään, edes ruoka ei maittanut. Omistajan kanssa sovittiin että nesteytystä jatkettaisiin seuraavana päivänä, samalla minä kurkistaisin että mikähän siellä Oilin toisessa munuaisessa oli vikana kun se oli niin suuri. Mutta en kyllä avaa Oilia, ultraäänilaitteella kurkistelen vain.
Aamulla omistajat kiikuttivat Oilin klinikalle, Oili oli selkeästi paremmalla tuulella, pahin krapula oli nähtävästi ohi ja urea häipymässä verenkierrosta. Oili laitettiin taas tippaan ja sen vatsaontelo tarkastettiin. Oilin vasen munuainen oli kooltaan kaksinkertainen normaaliin nähden, oikea munuainen puolestaan oli tavallista hieman pienempi. Vasen munuainen oli tiivistynyt, normaalirakenne oli täysin kadonnut ja mulgeron sisällä oli vain hieman verenkiertoa. Löydökset sopivat onneksi huonosti kasvaimeen ja paremmin vaikkapa munuaisen krooniseen degeneraatioon, veikkaisi minussa asuva patologi. Ei ole munuaismuutos ainakaan viimeinen naula Oilin arkkuun.
Oilin kilpirauhastuloksetkin saapuivat klinikalle ja toinenkin arvaukseni osui oikeaan, Oililla oli hypertyreoosi. Oilin kilpirauhanen teki hommiaan aivan liian suurella innolla, Oilin verenkiertoon pukattiin ylettömästi tyroksiinia ja siksi Oili laihtui ja oli säpsy sekä äkkipikainen. Omistaja kertoi tiukennetussa anamneesissa että ennen Oili oli syönyt kuin hevonen mutta oli pysynyt kovin laihana. Paha on mennä sanomaan mikä johti mihin mutta nyt Oililla on munuaisen vajaatoiminta ja kilpirauhasen liikatoiminta. Ei ole yhtään hyötyä kummastakaan. Vaikka toinen käsi on pakastimessa ja toinen uunissa niin ei ole keskimäärin hyvä olla..
Oilille hommataan dosetti, aamulla tulee kaksi pilleriä, illalla yksi. Kolmen viikon kuluttua kontrolloidaan onko hoito auttanut. Neuvoin omistajia etteivät missään tapauksessa varaa kontrolliverinäytteenottoa minulle, sen verran pelottavasta minitiikeristä sentään on kyse. Muutama viikko käynnin jälkeen oli Oilin kontrolli, ja arvatenkin Oili tuli minun pöydälleni, kukaan muu ei uskaltanut ottaa potilasta vastaan…
Ruoka maistui, paino oli noussut ja kissivanhus oli välillä intoutunut jopa leikkimään. Verinäytteet saatiin tuollakin kertaa ilman verenvuotoja (pl. Oili, siihen tuli pari reikää). Rikki ne Oilin munuaiset olivat yhä, tämä ei yllättänyt ketään, urea arvo oli kuitenkin pysynyt selkeästi matalampana. Minusta ja onneksi myös omistajista tämä oli hyvä saavutus, Oililla oli jälleen hyvä olla, ja tämähän se oli meidän tavoitteemme. Hiiriparat joutuvat taas kulkemaan sukkasillaan.
