Aamulla piti lähteä sängystä lähes konttaamalla, kahdessa päivässä oli läpytelty paikantimen mukaan jotakuinkin 30 km ja se on muuten melko paljon. Ihan oikeasti oli pohkeet hippasen hellinä. Eipä siinä mitään, pieni kahvinkeittimemme piti huolen siitä että maha toimi hämmentävän hyvin.
Meidän hotellikäytävän päässä sijaitsi uima-allas ja sauna, minäpoika pinkaisin pelkässä pyyhkeessä pitkin käytäviä ja aiheutin melkoisen häpeäntunteen meidän ipanoille. Ei ole kuulemma mukavaa kun hyljettä muistuttava isä lähes nakkeilee hotellikäytävillä. Voivoi.
Aamusauna jäi tällä kertaa varsin lyhyeksi kokemukseksi. Suomalainen sauna oli rikkikaput ja höyrysauna haisi hassulta. Metkasti kupli katossa oleva latexmaali, välttämättä ei ole saunamaaliksi tuosta tavarasta. Uima-allas sitävastoin oli hyvä ja vesi takuulla desinfioitua, siinä määrin punoitti silmät jos sukeltelemaan ryhtyi.
Uimakeikan jälkeen edettiin aamiaiselle. Aamiaistarjoilusta huolehti korealainen ravintola. Munakasleipää ja graavikalaa sekä hitosti salaattia, helposti meni ääntä kohti. Mutta sen kyllä sanon että mochi palloja tuli samassa yhteydessä syötyä kahdesti, ekaa ja vikaa kertaa. Pahanmakuisia geelipalloja.
Aamiaisen jälkeen mentiin taas metroasemalle ja suunnattiin kohti Eastside galleryä, pakkohan se oli käydä katsomassa kuinka trabantti tulee seinästä läpi ja itäblokin ukkelit pussaa. Metrossa kävi selväksi että Arttupojan nauttima aamiainen oli terveysvaikutteinen. Ukkelin elimistö puhdistui ihan oikeasti. Häiskä meni lakananvalkoiseksi ja heti kun metro pysähtyi, kipitti pikkuheinola lähimmän tammen juurelle puhumaan selvääkin selvempää ja värikästä Norjaa. Minä jäin pojan seuraksi ja ehdotin Suville että se haeskelisi lähistöltä baarin jossa olisi asialliset WC tilat, voipi nimittäin olettaa että tilanne ei olisi vielä ihan selvä. Näin tehtiin ja kun baari oli löytynyt ja WC fasiliteetit todettu välttäviksi, kipitettiin me äijät tyttöjen perässä käsikynkkää saluunaan. Arvid sulkeutui omiin oloihinsa ja me muut tutustuttiin baarin tarjoiluun.
Arvannette varmaakin että Artun oireiden alettua jokainen meistä jännitti että sanooko jonkun muun maha mur isosti. Kaikkien läsnäolioiden olo todettiin pikaisen gallupin perusteella kohtalaiseksi/hyväksi. Hetkenperästä uljas poikani liittyi seuraamme kertoen että välttämättä hänkään ei niitä Mochi palloja enää haluaisi tavata. Minä kyllä veikkaan että ukkelin tilaamassa ”puhdistavassa” kaakaokahvijuomassa oli liikaa kofeiinia, litku toimi odotettuakin jyrkemmin.
Tämä East side gallery koostuu reilun kilometrin pituisesta pätkästä Berliinin muuria. Muuriin on maalattu koko matkalle enemmän tai vähemmän kantaaottavia kuvia. Paljon oli hiehoja kuvia. Osa kuvista oli melko valmiiksi pureskeltuja, ei tarvinnut katsojan paljon päätä vaivata. Osa kuvista taas pysäytti ihan oikeasti pähkäilemään. Minulle tuli kilometrin pituisesta taidekuvapläjäyksestä ähky päähän. Ensimmäiset parisataa metriä meni vielä hyvin mutta sitten olisi kyllä ollut tauon paikka. Toisaalta, mikäpä minua olisi estänyt tauottelemasta, paitsi omat jalat ja nuppi. Kauhealla kiiruulla eteenpäin, kurkkaamaan seuraavaa kuvaa.
Sovittiin että ei otettaisi metroa takaisin kotinurkille, päätettiin kävellä, yllätys yllätys. Tämänpäiväinen kävelyreitti käsitti sokkelon joka kulki läpi turkkilaisten kaupunginosasta. Puistikkoreitti päättyi lopulta kanavan rantaan. Suvi oli interwebistä selvitellyt että juurikin tämän kanavan reunalla kulki kävelyreitti jota voisi kutsua idylliseksi. Ei ollut vaimo/internet väärässä. Köpöttelyn keskivaiheilla me istahdettiin jo hieman matkaa nähneeseen kanava-alukseen jonne oli taputeltu kasaan ravintolaan. Istuimme kannelle tehdyllä terassilla, Helinä luonnosteli lyijykynällä kuvaelmaa laiturissa köllöttävistä paateista, Suvi siemaili Aperol spritsiä ja minä napostelin paistettuja sardiineja, kylmä olut kyytipoikana. Arttukin istuskeli hetkisen paikoillaan ja imeskeli kitusiinsa mitälienee friz colaa. Aurinko paistoi ja tuuli piti huolen siitä ettei tullut hiki.Ei ollut huono hetki, oikeastaan aika täydellinen. Hetkisen sitä tunsi itsensä vielä tavallistakin onnekkaammaksi.
Kanava jatkui mutkitellen alueella jossa vanhat tehdasrakennukset, mekaniikkamuseo ja kaasuputket saivat aikaan sen että minä kuvittelin hetkisen olevani jossain steampunk elokuvassa. Jäin kaipaamaan sitä kulahtaneeseen nahkahaalariin pukeutunutta kaveria. Kyllä te tiedätte, juurikin sitä ukkelia jolla on kaasunaamari syvällä päässä ja hiton iso jakoavain kourassa.
Reittimme päätteeksi päädyimme intialaiseen ravintolaan. Epäilen että tässä kyseisessä paikassa oli juuri hetkinen sitten menehtynyt ainakin yksi lammas, kana ja nippu katkarapuja. Täytyy kuitenkin todeta että eivät kuolleet turhaan. Hyvää oli curryt, masalat ja mitänäitä nyt onkaan.
Sellaisen asian opin että jos tilaa aikuisille kaksi kipaletta mohitoja ja muksuille pari moskitoa, kannattaa pysytella hereillä ja tarkkana. Tarjoilijatar parka sotki paukut. Väenvängällä selitti että minulla on mohito ja minä kuvittelin että minulta on mennyt makuaisti. Ipanat puolestaan irvisteli ja sanoi että on ihan hyvää mutta väkevää. Pyysin tarjoilijan paikalle ja kyselin vielä tarkennusta. Tutustuttaisiinko kuitenkin uudestaan ja selvitettäisiin varmuuden vuoksi että mikäköhän kukin paikalla olevista paukuista on? Kaveri köpötteli baariin ja palasi hetkisen kuluttua huolestuneen näköisenä kertomaan että tarjoilussa kävi hienoinen hikka. Vaihdettiin lasten kanssa laseja. Sain myös Helinän ja Artun vakuutettua siitä että ihan vielä heitä ei kutsu mierontie ja katuoja, pidempään pitää läträtä, ei riitä yksi siemaus mohitosta lannistamaan edes tavallista Heinolaa.
Ruokailun jälkeen perhe Heinola suoritti valoa hitaamman siirtymän Potsdahmer platzilta hotellille, eli käveltiin, taas. Sen verran on kehaistava meidän perhettä että kolmen päivän aikana me köpöteltiin yli 40km. Se on melkoinen rupeama, kahdelle mukulalle ja parille rapakuntoiselle vanhemmalle. Huomenna kotiin, muutaman mutkan kautta.
Eikä se muuten väärässä ollut tuo poikani Arttu, kun se sanoi että tästä tuli uusi lempireissu, niin minullekin, tähänastisista…
