Oltiin kylpylässä poikamme Arvidin kanssa ja ukkeli ihmetteli seinässä olevaa jalkasuihkutusvärkkiä. Kerroin ipanalle, että kylpylän olosuhteet on juurikin passelit kaverille nimeltä jalkasieni. Lyhyen keskustelun jälkeen Arttu on siinä luulossa, että sillä on kasvamassa lupaava tattisato jalkoihin.
Sienikoira
Minä tykkään syödä sieniä, ja vielä kymmenkunta vuotta sitten minä kuvittelin että kanttarellit on parasta mitä tällä saralla on tarjolla. Kun minä sitten näin kirjakaupassa kirjan jonka kannessa oli kanttarelli ja airedalenterrieri sekä lupaus siitä, että kyllä oppii koira etsimään kanttarellin, tuli ostopäätös tehtyä melko hätäisesti.
Tuohon aikaan meillä asustelivat koiruudet nimeltään Taika ja Aapo. Porokoira Taika oli älykäs, äärettömän oppivainen ja ahne, Aapo airendale ei ollut.
Silloinen tyttöystäväni Suvi selasi läpi kyseisen oppaan, luki Taikalle ääneen pääkohdat ja tämän jälkeen Taika osasi etsiä kanttarelleja ja sivulöydöksenä myös suppilovahveroita. Minäpoika hinkkasin ruohokentällä Aapon kanssa, levittelin kanttarelleja nurmikolle, asentelin niiden alle nakkeja ja lähetin karvaisen sienikoirani matkaan. Ei löytänyt Aapo nakkeja kun ne oli niitten hiton sienien alla piilossa.
Äärettömän ärsyttävää oli kyllä keräillä tämän jälkeen sieniä jos Suvi ja Taika kulki yhdessä. Korvissa soi vieläkin lause; anna Teppo minulle tuo sinun lähes tyhjä koppasi ja kanna vaikka tätä minun ääriään myöten täynnä olevaa. Rotan lailla nakertaa nuorta miestä se, ja vähän vanhempaakin myös.
Täytyy kyllä tähän samalla todeta, että ensinnäkin tuo Taika söi kanttarellit ja suppilovahverot, eli jos se sienimetsällä pysähtyi ja alkoi haistelemaan, tuli keräilijälle kiirus. Toiseksi se seuraili mitä ihmiset keräili ja alkoi keräilemään/syömään myös näitä sieniä. Ei ole hyvä juttu jos koiruus päästelee ääntä kohti esimerkiksi korvasieniä, ja huono homma seuraa myös ylettömästä rouskujen syönnistä.
Sienimyrkytys koiralla on harvinainen
Taikasienet, eli sienet joita osa ihmisistä käyttää mieltä laajentavan sienikastikkeen valmistuksessa, sisältävät psilobiiniä ja psilosiinia. Näitä sieniä löytyy myös Suomesta, madonlakkeja ovat nämä kaverit ja kasvavat hevoslaidunten liepeillä. Tästä syystä muuten näkyy hampputukkia heppalaitumien nurkilla.. no ei. Tyypillisemmin nämä sienet ovat omistajalla pienessä pussissa jonka koiruus syö vahingossa. Kyse ei ole järin vaarallisesta myrkystä. Jos koira saadaan verekseltään kiinni, on oksettaminen ensisijainen hoitovaihtoehto. Jos syömisestä on kulunut jo hetkinen ja potilaalla on myrkytysoireita kuten lihasheikkoutta, hallusinaatioita ja oksentelua, on hoito oireenmukaista ja yhteys eläinlääkäriin on suositeltava vaihtoehto. Hiilitabletit auttavat ja sitovat myrkkyä pois ruuansulatuskanavasta. Ongelmana on että jos potilas oksentelee, menee koko mökki mustaksi ja pahimmassa tapauksessa neurologisesti oireileva koira vetää oksennusta keuhkoihinsa.
Korvasienimyrkytys koiralla
Korvasienestä aina höyrytään ja onhan se gyromitriini oikeastikin vaarallista. Tiedänpä minä yhden korvasieniä syöneen tanskandogginkin. Omistaja sai sen kiinni sieniapajalta, turpa täynnä sientä. Eläinlääkäri oli oksettanut tämän epelin, jäi henkiin. Yleensä korvasienimyrkytyksestä kärsivät potilaat selviävät oksentelulla, ripuloinnilla, päänsäryllä ja muutoinkin haljulla ololla. Jälleen kerran oksetus on ykköshoito jos koiruus jää kiinni sieni suussa, ja hiilitabletteja pitää päästellä ääntä kohti. Tästä sienestä kuitenkin yleensä selviää hengissä. Itse olen pistänyt mukulat ja koirat pihalle kun näitä olen keitellyt, se on nimittäin keitinhöyry myrkyllistä, tulee nuppi kipeäksi ja yrjöttää. Se keitinvesikin kannattaa hävittää niin ettei koirat pääse sitä hörppimään.
Yritin aikani kuluksi kysellä kokemuksia muutamalta kollegalta, eipä ollut niilläkään tullut vastaan ihmeempiä. Muutama oli törmännyt siihen ihmispotilaillakin Suomen tavallisimpaan tattiin, eli ”en kyllä tiedä” sieneen.
Mitkä sienet ovat koiralle vaarallisimpia?
Tässäpä listausta muutamasta hankalammasta tapauksesta.
Pahimmat mahdolliset eväät olisivat joko kavala- tai valkokärpässieni, ja ne seitikit.
Kaksi edellä mainittua kärpässientä kilauttaa maksan rikki, ja huolella. Käytössä oleva toksiini on amatoksiini ja kirjallisuuden mukaan ei jää potilas pahemmin kertoilemaan tapahtumasta. Amatoksiinit eivät ärsytä suolistoa, siksi potilasta ei okseta eikä maha lyö löysälle. Amatoksiinit imeytyvät näppärästi verenkiertoon ja oireet ilmenevät vasta useita tunteja syömisen jälkeen. Tässä vaiheessa peli on yleensä menetetty, toki määräkin ratkaisee. ihmisillä hapuillaan melko vikkelästi elinsiirtoporukan numeroa, kohta on potilas tulossa.
Sienimyrkytyksen ensiapu koiralla
Jos näet että koira syö kavala- tai valkokärpässientä niin välittömästi pitää saada koiruus oksentamaan, joko sitten suolalla ( ei kyllä yleensä okseta), vetyperoksidilla (ei aina toimi tämäkään) tai sitten eläinlääkärin toimesta (toimii varmasti, ja maksaa maltaita, sorry). Jos syömisestä on kulunut reilummin aikaa, eli 8-12 tuntia niin hiilitabletteja pitää tarjota, sillä jäätävällä annoksella (20-40g/10kg). Ja ottakaa yhteyttä siihen omaan eläinlääkäriin, tämä on oikeasti huono homma.
Seitikkien myrkky on nimeltään orellaniini ja se on todella kovaa kamaa munuaisille. Oireitten ilmeneminen vie useita päiviä ja oireiden ilmetessä peli on menetetty. Ensin pissattaa hitosti ja sitten ei enää yhtään. Ihmispuolella hoito on vähintäänkin muutama hetki dialyysissä ja kyllä monesti menee munaskuukkelit vaihtoon. Koiruuksien kohdalla ensihoito on äärimmäisen tärkeässä osassa, ja hoito on juurikin sama kuin nuilla kavala- ja valkokärpässienillä. Meillä eläinpuolella kun dialyysiä ja elinsiirtoja ei juurikaan tehdä. Eli toivottavasti saatte koiran kiinni itseteossa.
Kärpässieni ja pantterikärpässieni ovat myös myrkyllisiä, iboteenihappo ja muskimoli laittavat nupin sekaisin mutta näillä ei kuitenkaan kovin herkästi irtoa kilvet. Näistä sienistä menee siis lähinnä pää sekaisin, lisäksi sienisyöppöä oksettaa ja tulee ripuli. Minusta on muuten kumma juttu, että hipit kuulema polttelee näitä piipussa. En minä ainakaan tykkää jos on ripuli housussa ja yrjöttää, vaikka olisikin pää sekaisin?
Eli tällaista tällä kertaa, ja eikun sienimetsään.
Kuvassa lapinporokoira Taika
