Temppu on se meidän toinen pallopääpaimenkoira. Tempun piti olla Suvin harrastekoira. Meillä saksanpaimenkoiraharrastus ei tarkoita ipoa ja tottista, meillä se tarkoittaa kanttarellinkeräystä, lammaspaimennusta, hiihtoa ja lenkkeilyä sekä lasten lapasten varastelua.
Ei tullut Temppesteristä SM lammaspaimenta, ja tässä tapauksessa SM ei tarkoita sitä nahkamaski päässä tehtävää makuuhuonepuuhaa, onpa muuten ylipäänsä kipeä ajatus. Hyi, näin siinä käy kun kirjoittaa tajunnanvirtaa, yäk.
Tempun polvet on ihan sököt. Kyllähän me se hoksattiin jo melko aikaisessa vaiheessa, rakenne oli mallia groteski. Kauhean kokoinen koiruus, iso pää, vahvat etujalat, pitkä selkä ja pihtikintut.
Viralliset kuvat eivät kerro kaikkea
Kyllähän me oltiin välillä ihmetelty, että kummasti käyttää koira takajalkojaan, mutta vauhtia riitti ja kaveri ei vaikuttanut kipeältä. Virallisissa kuvissakin tyyppi oli täysi nolla, lonkat A/A, selkä VA 0, SP 0 ja LTV 0! Kyynärpäät, yllätys yllätys, 0/0. Eli niille jotka eivät ole epäterveellä tavalla sotkeutuneet koirien virallisiin kuvauksiin, kaikki mitä kuvattiin, oli priimaa. Täytyy myöntää, että melko totiseksi se sitten vetikin kun Suvi ensimmäisen kerran pätkäisi röntgenkuvat Tempun polvista, ihan oli munillaan kaikki. Jo 3 v iässä Temppesterillä näkyi pitkälle edennyt nivelrikko, sillä oli niin sanotusti kaksi kertaa dodgy knee.
Jos kurkkaatte noita kuvia niin hoksaatte, että ei ole kaikki kohdallaan. Minä se olen väkertänyt pari tieteellistä julkaisua polven kroonisesta nivelrikosta, pääsinpä kehumaan. No en kyllä tutkinut koiran niveltä, sonnin niveliä pällistelin, ja ei niitä juttuja julkaistu edes kunnollisissa lemmikkieläinlehdissä, ihmispuolen tieteellisiin julkaisuihin menivät, mutta silti.
Mitä nivelessä tapahtuu kun siihen tulee nivelrikko?
Minä yritän nyt vähän avata tuota nivelrikkotapahtumaa, hypätkää yli jos ei hotsita. Kun tervettä niveltä pällistelee avattuna niin se nivelen pinta muistuttaa lähinnä posliinikupin pintaa. Se on valkoinen, kiiltävä ja hiton liukas. Nivelrikkoinen nivel muistuttaa pinnaltaan lähinnä kukkakaalia. Ei luista kukkakaalin pinta kunnolla.
No mitä varten se kukkakaali sinne kasvaa? Nivelrusto ei uusiudu kunnolla, sitä ei ole suunniteltu uusiutuvaksi elementiksi, tukka kasvaa, iho uusiutuu ja kynnet pitenee, nivelrusto ei. Eli kun nivelrusto menee rikki, yrittää luonto tehdä parhaansa, ja se tekee sen kukkakaalin (osteofyyttejä). Nämä kukkakaalirakennelmat ovat luonnon yritelmä korjata sitä nivelpintaa, posliini vaan korvataan kukkakaalilla. Kun nivel on yliliikkuva, tai lumpsahtelee pois paikaltaan muulla tavoin, väkertää luonto tätä samaa tavaraa, seurauksena on että nämä uudismuodostelmat tiivistävät niveltä. Kyllä ne toki rajoittaa samalla sen nivelen liikerataa mutta nivel pysyy edes jollain tavoin kasassa. Nivelrikkoon tyypillisesti liittyvä tulehdusreaktio paksuunnuttaa nivelkapselia ja tämä jäykistää niveltä entisestään.
Hämmentävää tässä hommassa on se että tuo nivelrikkoinen nivel ajaa asiansa jossain tapauksissa varsin hyvin. Ei se toki priimaa vastaa mutta kyllä sillä köpöttelee. Se että nivelessä on nivelrikko, ei aina tarkoita sitä että nivel on kipeä ja käyttökelvoton. Nivelrikkoinen nivel voi olla täysin oireeton. Silloin kun minä ihmettelin tarkemmin noita nivelen sisäisiä hommia niin minä tutustuin hieman liian tarkasti sellaiseen asiaan kuin tulehdusreaktio. Tulehdusreaktio on se juttu joka saa aikaiseksi dolorin, calorin, ruborin ja funktio laesan. Juu, noita minä jouduin lukemaan, olisivat sanoneet suoraan että kivun, kuumotuksen, punoituksen ja käyttövian.
Koiran nivelrikon hoito
Tuollaisen nivelrikon runteleman nivelen hoidossa on pari vaihtoehtoa. Entisaikaan nivelrikkoisia niveliä leikattiin täysin surutta, niin ihmisillä kuin eläimilläkin. Nyt on kuitenkin ihmispuolella havahduttu siihen että aina se leikkaus ei ole ensisijainen hoitotoimenpide. Ja nyt tarkoitan siis eri asiaa kuin tekoniveltapauksia. Kun ihmiselle laitetaan koipeen titaanista sorvattu lonkkanivel, tai tehdään Teemu Selänteet ja napataan pala sääriluusta pois ja pistetään uusi metallinen tilalle, on kyseessä ihan loppuunajettu nivel, nivelpinnassa ei ole enää edes sitä kukkakaalia, siellä on jäljellä pelkkä luu.
Nivelrikkoista niveltä voidaan siis jossain tapauksissa hoitaa varsin menestyksekkäästi käyttämällä konservatiivisia hoitokeinoja. Ja nyt en tarkoita meditointia ja positiivisten ajatusvirtojen ohjaamista lumpioon.
Ylipainon välttäminen, lihashuolto ja fysioterapia ovat toimenpiteitä joilla nivelrikkoinen nivel saadaan jälleen käyttöön. Ylipaino rasittaa suoraan sitä niveltä, tämän nyt hoksaa tällainen tavallista yksinkertaisempi (ja pyöreämpi) eläinlääkärikin. Lihakset puolestaan tukevat niveltä. Jos lihasten tuoma tukirakenne puuttuu, tulee nivelestä löysä.
Nyt mennänkin sitten syvään päähän, tässä vaiheessa viimeistään kannattaa keskeyttää lukeminen jos vähänkin väsyttää. Nivelrikkoinen nivel on entistä alttiimpi nivelen vauriolle, syystä että siellä on sitä kukkakaalia, eli sitä pask… huonoa nivelpintaa. Vaurion myötä nivelessä käynnistyy tulehdusreaktio. Vaurioituneista soluista vapautuu välittäjäaineita jota ilmoittavat ympäristöönsä että nyt otti kipeää. Yksi tällainen akuutin faasin proteiini on vaikkapa hyvä ystäväni HMGB-1, eli high mobility box 1 proteiini, juurikin se tyyppi jota minä tutkin siellä yliopistolla.
Tulehdusreaktio nivelessä
Tätä kyseistä proteiinia löytyy joka ikisestä solusta jolla on tuma. Tämä proteiini käkkii tuman sisällä ja huolehtii siitä että DNA pysyy sopivasti sykkyrällä. Kun solu menee rikki, tätä kamaa purskahtaa ulos solusta ja silloin sen toiminta muuttuu, siitä tulee alarmiini, hälytyskello. Solun ulkopuolella tämä HMGB-1 saa aikaiseksi sen että tulehdusreaktio käynnistyy. Ja kun tämä tulehdusreaktio lähtee käyntiin, menee paikat kipeäksi. Tulehdusreaktioon liittyy toki muutakin kuin tuo kipu, mutta keskitytään nyt kuitenkin siihen.
Tulehdusreaktion käynnistymisen ennaltaehkäisyn kannalta on siis äärimmäisen tärkeää, että esimerkiksi Tempun tapauksessa sen polviin ei tule vaurioita. Tämä riski pysyy pieinimmillään sillä että Tempesteri ei ole läski, sen lihaskunto on hämmentävän hyvä ja sillä on jatkuvana lääkityksenä tulehdusreaktiota hillitsevä kipulääkitys. Tasapainoinen ruokinta, oikeassa suhteessa olevat lisäraviteet, hivenaineet ja rasvahapot ovat kaikki tekijöitä jotka varmistavat sen että Temppu pärjää. Hannele, meidän luottofysioterapeutti, osallistuu myös Tempun hoitoon.
Tempun tapauksessa on päädytty siihen, että se saa elää vapaasti riekkuen ja riehuen hyvää koiranelämää. Tempun pitää pystyä liikkumaan ja leikkimään, ja kun se ei siihen enää pysty, on sillä edessä siirtyminen Nangijalaan. Mutta uskokaa kun minä sanon, leikkaus ei ole ainoa hoitokeino, ja me ei hoideta röntgenkuvia, me hoidetaan sitä potilasta. Katsokaa itse tuota Temppua, rtg kuvat on 2 vuotta vanhoja, tuo video on kuvattu viime viikolla.
Tämän tarinan teille tarjosi FaunaPharma
Tässä tarinan päätteeksi vielä mainos. Kun minä olin pikku-ukkeli, jouduin minä joka aamu päästelemään ääntä kohti lusikallisen kalanmaksaöljyä. Lähinnä siksi, että se paransi kuulema kaiken. Ei muuten ole erityisen hyvän makuista se litku. Nyt on koiruuksillakin puhdistetut kalaöljyt. Ei haise eikä maistu hassulta.
