Useissa tarinoissani seikkaillut kollegani Takala on jälleen pääosissa. Opiskeluaika oli hienoa aikaa, aina oli pätkä ketunhäntää kainalossa. Palailemme taas aikaan jolloin tuo kaljupää oli vasta ilmestynyt koulumme käytäville. Kaverilla oli jo tuolloin tukka mallia nappanahka. Tuohon aikaan se oli joko merkki ylikehittyneestä kansallisesta vakaumuksesta tai sitten siitä, että hiusten tuotannossa oli toimituskatkosta. Samilla nyt vaan on tukka kuten Leskisen Juicella, ilman takatukkaa, empaattinen ja sympaattinen kaveri kaikin puolin, ei ole pilottitakkia Samilla.
Eläinlääketieteen opiskelijoilla oli lentopallovuoro Kulosaaren ala-asteen tiloissa. Kuten ulkomuodostammekin näkyy, olimme molemmat melkoisia urheilulahjakkuuksia ja osallistuimme lentopalloharjoituksiin lähes poikkeuksetta, ehkä vaikuttimena oli myös se, että pelin jälkeen ilta jatkui usein Kulosaaren kuparilyhdyssä, jo tuolloin me ymmärsimme palautusjuomien tärkeyden.
Eräänä kertana minä ja Sami satuimme salille ensimmäisinä. Nähtävästi kyseistä jumppasalia käytettiin myös ala-astelaisten teatteriharjoituksissa, lentopallojen ja jumppamattojen joukossa oli sellainen 7-veljestä peruukki, tiedätte kai, kellanvaalea, tasapitkä, hapsuilla ja saakelin karkeaa karvaa. Tämä yliajetulta marsulta näyttävä tekele asennettiin Samin kajuutan suojaksi ja sitten jäätiin odottamaan, täytyy vielä painottaa että Sami oli uusi tulokas jota kukaan ei vielä oikein tuntenut.
Opiskelijatoverimme saapuivat saliin, kukaan pelitovereistamme ei sanonut mitään, oli selvää että Samin maailmasta kauhein kuontale aiheutti selkeästi reaktioita, uudet kutrit kauhistuttivat mutta mistäpä peliporukka olisi tiennyt, että kyseessä on keskikokoinen kusetus… Heidän silmissään Sami oli pohjanmaalainen kaveri jolla oli herkkä sielu, vähän tukkaa ja kaikestakarmein tupee…
Peli alkoi ja minäpoika heittelin Samille maailman kamalimpia kuitteja; passaa pitkätukka, hikoileeko tupee? Varo ettet kompastu takatukkaan Elvis… Muu peliporukka koki nämä solvaukset tietysti lähinnä sadistisina ja minä puolestani sain käytösopastusta malliin; järisyttävän pahoja katseita, vielä hirvittävämpiä mulkaisuja ja saattoipa joltakin karata huulilta lause, turpa kiinni Teppo…
Sami oli ”yllättäen” kestänyt nämä solvaukset, lopulta hän otti pellavaisen päänkoristeensa pois, nakkasi sen nurkkaan, pyyhki otsaansa ja totesi muistaakseni että hiki menee silmiin… Minäkin sain synninpäästön, lopulta, kuparilyhdyssä.
