Opiskeluaika oli varmasti yksi elämäni rikkaimpia kokemuksia, rankka opiskelu vaatii rankat huvit ja pakko myöntää, että osa juhlista oli kostean puoleisia. Eläinlääketieteellisen korkeakoulun vappu on tapahtuma joka jää takuulla mieleen. Juurikin tänään monella maistuu suussa käyneet viinirypäleet ja maku on törmäilevä. Opiskeluajan juhlista voisi toki kertoa monia tarinoita, ja toisaalta kun minulta loppuu aiheet, niin näin varmaan käykin. Tällä hetkellä vilpittömänä tavoitteenani on kuitenkin höpistä asioista jotka liittyvät edes etäisesti eläimiin (tai lisensiaatti Takalaan). Tämä juttu on kuitenkin jo melkoista säännön venyttämistä.
Kuinka sattuikaan, oli opiskeluun liittyvä iltapuhde venähtänyt astetta pidemmälle ja kaiken lisäksi ei ollut käynyt edes peikkomainen flaksi. Löysin itseni Helsingin keskustasta jotakuinkin klo. 04.30. Koska kuljetus kotinurkkiin olisi pitänyt suorittaa taksilla, päädyin maleksimaan keskustassa, ajatuksena oli että pääsisin näppärästi heti aamulla Hämeentie 57 osoitteeseen, eli Eläinlääketieteelliselle korkeakoululle. Se, että pyrin koululle, humalatilasta huolimatta, ei oikeasti kerro mitään minun suhteesta opiskeluun, minulla vain sattui olemaan anatomian kurssiin liittyvä esitelmä pidettävän heti aamusta, ja jos se olisi jäänyt pitämättä, olisi tullut sanomista.
Nukkumatti alkoi kuitenkin häiriköimään juuri ennen aamun sarastusta ja niinpä siirryin rautatieaseman tiloihin. Helsingin rautatieasemalla oli tuolloin puisia penkkejä, joilla väsyneet matkustajat saivat halutessaan istuskella. Minä menin horisontaaliseen tasoon yhdelle näitä tuoleista ja otin lyhyet painajaiset. Heräsin siihen, että kaksi yhdenmukaisiin sinisiin asuihin pukeutunutta kaveria taputtelivat minua hellästi kumipampulla kyljykseen ja kyselivät pitäisikö rasittuneen matkalaisen mennä jatkamaan unia aseman tiloissa olevaan putkaan?
Nousin ”ryhdikkäästi” ylös ja kerroin, että ei pysty eikä kykene, minulla on esitys ketun ohutsuolen eri osista kello 08.15… Konstaapelit katsoivat toisiinsa, kävivät lyhyen keskustelun ja vanhempi näistä kahdesta totesi, että pelkästään selityksen lennokkuuden vuoksi saan jatkaa matkaani rakennuksen ulkopuolelle.
Tästä virkistyneenä kävelin ulos asemarakennuksesta, huomasin että bussit olivat jo liikenteessä ja siirryin bussilla koululle. Kuuntelin muiden kurssilaisten esitykset lievää pahoinvointia tuntien ja jaffapulloon nojaille. Kun minun vuoroni lopulta tuli, pidin veretseisauttavan esitelmän ketun duodenumista, jejunumista ja ileumista, ja vetäydyin jälleen jaffapullon varjoon.
Silloinen anatomianopettajani, kesken jääneen väitöskirjatyöni ohjaaja ja eläinlääketieteelisen tiedekunnan entinen dekaani, joka uskoakseni on käynyt läpi samanlaisen opiskeluajan, ei selkeästikään säälinyt minua pätkän vertaa. Approbatur, rima jäi värisemään mutta se on silti läpi…
Hyvää vappua kaikille, erityisesti opiskelijoille!
(Kansikuva: Anja Vallittu)
Tämän tarinan teille tarjosi Prevett
MAINOS: Alla oleva teksti on jälleen silkkaa mainostusta, Prevettin porukka osti nimittäin nipun mainostilaa tänne sivustolle. Vastineeksi höpistiin tuon vaimoni kanssa Prevettin järjestämässä koulutustilaisuudessa tarinoita elävästä elämästä noille ensi kesän kandeille. Peloteltiin työn vaativuudella ja kerrottiin, että rankkaa tulee olemaan, ihan kuten Prevett pyysikin. No ei todellakaan. Kerrottiin omista kokemuksista ja siitä millaiseen unelma-ammattiin he valmistuvat. Sitä nuo Prevettillä nimittäin toivoivat, enemmän aurinkoa, vähemmän niitä pilviä.
