29.8.2016
Tuli puristettua tuossa 6kk työrupeama sillä tavoin, että alkoi olla takki tyhjä. Pieneläinklinikan perustaminen ja sen ensimmäiset kuukaudet johtivat siihen, että kotirintamalla tuli välillä hieman sanaharkkaa.
Yleisen rauhan säilyttämiseksi päätettiin emännän kanssa viettää ensimmäinen aivot narikkaan loma, Kroatiassa. Juu, ei sillälailla juomalla, vaan siten että löhötään altaalla, sitten syödään ja mennään rannalle ja sitten syödään ja mennään altaalle ja…
5 v sitten halveksin ylimielisesti kaikkia, jotka viettävät aikaa hotellin altaalla ja nyt löysin itseni joka päivä rantatuolista. Ainoa liikunta syntyi siitä kun hätistelin pois green peacen edustajia, yrittivät tyrkkiä minua mereen ja huusivat jotta save the whales.
Reissuun lähti matkaan koko Heinolan suku, mummi ja vaari, sisko muksuineen ja Suvi, minä sekä meidän gangsterit. Jos Finnairin Split-Helsinki -välin kone olisi tippunut, olisi kerralla päästy eroon koko suvusta. Siitä muuten tietää, että on melko tärkeä porukka kyseessä kun pitää varmuuden vuoksi reissata eri koneilla. Vielä on tavoitetta meidän muksuilla, olisihan se melko hienoa kun Suomen valtio vaatisi, että ei panna kaikkia Heinoloita samaan putkeen.
Vietin 70-80-luvuilla paljon aikaa Kreikassa. Päähäni on jäänyt kuva kristallinkirkkaasta vedestä ja kookosöljyn hajuisista turisteista, kaikki haisi coppertonelta ja uimaan menevistä punaisista ruhoista jäi veteen oikeasti öljykatastrofia muistuttava sateenkaaren värinen vana. 90-2000-luvuilla vesi ei enää ollutkaan kirkasta, ei Espanjassa eikä Kreikassa, ehkä eteläisen Välimeren kyky imuroida aurinkorasvaa on ylitetty?
Matkamme suuntautui Makarskan rivieralle. Kyseessä on aivan jäätävän kaunis rantakaistale vuorten ja Välimeren puristuksessa. Paikka koostuu useista pienistä kylistä, jotka on ripoteltu rantaviivaan muutaman kilometrin välein. Kullakin kylällä on pieni kalasatama ja lukuisia suojaisia uimarantapoteroita. Sataman rannassa on monta tavernaa ja papparaiset onkii kaloja satama-altaasta. Jos taustalla soisi vielä ”Man from down under”, nyrjähtäisi minulla päässä ja luulisin olevani jälleen pikku Tepponen 80-luvun Kreikassa, iho punaisena, tukka valkoisena, sinisissä kolmiraita shortseissa, todella paskat sukelluslasit silmillä ja snorkkeli kitusissa, vieno kookosöljyn katku lähtemättömästi tatuoituna sieraimiin.
Ruokakulttuurillisesti reissu oli melko raskas. Jos paikallinen kokki keksii miten friteerata ja leivittää friteerattu ja leivitetty leivitys, niin se saamari tekee sen, hyvä että Temppu koira söi minun shortseista ylänapin ennen lähtöä, ei sitä nappia olisi kuitenkaan voinut käyttää. Salaattia nämä alkuasukkaat ei ihan hirvittävästi syö, tai jos syövät niin tekevät sen kotonaan ja salaa. Paremman pitsan tekevät kuin länsinaapurinsa kenkämaassa, saa Luigi tehdä tosissaan hommia että pärjää.
Minä syön paljon kalaa. Minusta Välimeren kala on kuitenkin pahaa. Suomalainen kala on hyvää, toisaalta suomalaiset katkaravut ja mustekalat ovat harvinaisia. Kroatian poika osaa kyllä värkätä hyvät eväät meren hedelmistä, pl. tuo kala, ei kyllä osaa kroatian poika sitä tehdä, kuivaa on, ja mautonta.
Meidän gangstereiden nahka on ollut koko viikon rypyssä, sillälailla kun nahka menee jos makaa pari tuntia kylpyammeessa. Hulina oppi uimaan kunnolla ja molemmat oppivat snorklaamaan. Heti vedin mukulat rikoksen poluille: aamiaispöydästä varastettiin sämpylät, Hulina kylläkin huomioi kiinnijäämisen riskin ja niinpä hän rekrytoi muulin, eli tunki oman sämpylänsä minun taskuun. Arvid Tötterström puolestaan piilotti patongin ammattimaisesti omiin shortseihinsa.
Sitten me mentiin jordaaniin. Muksut kelluivat aalloilla sämpylä lapasessa, snorkkeli suussa ja sukelluslasit kupolissa. Ranskanpullan houkuttelemana paikalle ilmaantui järkyttävä määrä Välimeren eväkkäitä. Oli siinä pällisteltävää, oli kuin uisi kalakeitossa. Alueen rannat on siinä määrin jyrkät, että sukeltaessa tulee aikuiselle ihan oikeasti korkean paikan kammo, ei tunnu vaivaavan meidän mukeloita tämä vaiva.
Saapa nähdä mitä Helinälle ja Artulle, elikkästen mukuloille, jäi reissusta mieleen. Toivon että muksujen kuva Kroatiasta koostuu ylläkuvattujen rikollisten toimien ja laiskottelun lisäksi hyvästä seurasta, yhdessäolosta ja auringosta. Se on jo aika hyvä muisto. 2016 nyt vaan sattuu olemaan ihan hyvä vuosi Heinoloille.
