Chicken islandin jälkeen päädyttiin siihen että otetaan hetkinen rennommin. Ryntäily Bankokissa ja heti perään sukelluksen täyteinen päivä johti siihen että ihan hirvittävää poltetta ei ollut ylimääräiselle reissailulle. Meidän hotelli sijaitsi Nopparatin puolella, ja vaikka ranta kauempaa näyttää mukavalta, lähestyttäessä vesirajaa käy selväksi että enemmän on saluunassa istumista ja katsomista varten tämä hietikko.
Kävelimme Nopparatista Ao Nangin puolelle ja pysähdyimme Suomalaisen sukellusyrityksen, Fast Mantan, toimistolle höpisemään snorklausreissuista. Olimme yrittäneet olla kaveriin yhteydessä jo etukäteen sähköpostitse mutta nyt kun näin tilanteen, kävi selväksi miksi aikaa ei ollut netissä roikkumiseen. Toimisto sijaitsi kiireisen kadun laidalla ja ukkeli istui pienessä kopissa 2 puhelinta taskussa, läppäri pöydällä, pää hiessä ja kuunteli kun turistit jauhoi jargonia. Kun oikeasti on kiire niin sitä ei kerkeä vastaamaan nettikysymyksiin luokkaa voiko Thaimaassa sukeltaa? Jos 10% sähköposteista johtaa kauppoihin, ja 90% on renkaanpotkimista, on parempi keskittyä niihin ihmisiin jotka tulevat toimistolle. No siinä meitä sitten seisoskeli nippu hikoilevia suomalaisia hiekkarannan kupeessa. Lyhyen keskustelun jälkeen sovimme reissun seuraavaksi päiväksi Phi Phi islandille, kaksi sukellusta ja päivä merellä, ei huono homma.
Tämän jälkeen käveltiin Ao Nangin hiekalle, ja sama juttu, ei ollut tämäkään ranta mieleinen paikka. Ao Nangin toisesta laidasta lähti patikointireitti nimeltään monkey trail. Reitti kipuaa pienen kukkulan yli ja kyseessä on sellainen 150m korkeuteen kohoava porrasjumppa. Kukkulan toisella puolella luvattiin olevan rauhallisempi ranta jossa uiminen olisi mukavampaa.
Reitin alussa kävi välittömästi selväksi mistä nimi juonsi. Monkey trail sai alkunsa pieneltä sillalta. Sillalla istuskeli joukko paikallisia apinoita. Nämä serkkupojat silmäilivät turisteja päästä jalkoihin ja ainakin minä pidin näiden kavereiden kohdalla repusta tiukemmin kiinni, välittömästi olivat valmiita sosialisoimaan minun kantopussin. Helinän kantolaukussa rapisi muovi ja välittömästi tuli tytön ja aapan välille erimielisyys kassin omistajasta, Helinä voitti. Minä olen ollut töissä korkeasaaren apinatalossa ja pätkääkään en luota apinoihin. Tunne on kyllä varmasti molemminpuolinen, jos minä olisin apina, en minäkään kyllä luottaisi ihmisiin, varsin paskaa sakkia, heti huijaisin jos mahdollisuus tulisi.
Kun apinat sai ohitettua, päästiin portaikkoon. Reitti kulki ylös kasvien peittämää jyrkännettä, ja yllätys yllätys, jyrkänteen toisella puolella se kulki sitten alas. Ja tiedättekö mikä tällaisessa rinteessä on todella ihmeellistä? Sama juttu toistui kun palasi kohti kotia. Hämmästyttävää.
Portaikon päädystä löytyi selkeästi rauhallisempi ranta, jonka käyttö oli kuitenkin varsin rajoitettua. Ranta kuului holtelliketjulle ja rannalta ei saanut poistua. Eli tällainen tavallinen Ernesti sai kyllä kävellä rantahiekalla ja pulahtaa mereen, ravintolat ja hietikon ulkopuolinen alue oli kuitenkin kiellettyä aluetta. Eli jos tästä matkaraportista aikoo poimia talteen ohjeita, omat eväät olisi tällä rannalla jeppisjuttu. Ja välttämättä ei kannata pakata eväitä rapisevaan muovipussiin, muutoin vie apinalauma eväät.
Täytyy todeta että ainakaan minä en ole kokenut missään vaiheessa kaupungin välittömässä läheisyydessä olevia rantoja parhaiksi oleskelupaikoiksi. Kirkkaat vedet ja puhdas kaupungin ranta jäivät 1970-1980 luvuille. Toki tilanne olisi eri jos minä olisin iältäni 15-25 v ja poikamies. Nykyään minulla kuitenkin käy aika pitkäksi jos pitää pysytellä hotellin altaalla tai sillä elottomalla hiekkarannalla, ja muut ihmiset lähinnä ärsyttävät, oli ne yläosattomissa tai ei.
Nyt tulee asiallinen ehdotus kaikille 12-85 vuotiaille ja uimataitoisille ihmisille. Jos ikinä tulee mieleen lähteä Thaimaaseen ja mietityttää että käykö siellä aika pitkäksi, suosittelen että osallistutte sukelluskurssille. Minä ja Suvi lusittiin kurssi vuonna 2005 ja sitten suoritettiin hieman lisäosia vuonna 2006. Sukelluskurssin myötä päiviin tulee tapahtumia, ensimmäinen kalja korkkaantuu vasta klo 17.00 jälkeen ja ihan oikeasti kurssi tulee halvemmaksi kuin vastaava määrä omatoimisia snorklausreissuja, ainakin silloin tuli.
Vielä pehmitykseksi sellainen juttu että ihan oikeasti ei ole pakko olla vesipeto että pärjää. Vaikka minä olin tuolloin sukeltanut paljon ja jopa suorittanut 15v ikäisenä sellaisen hieman militaristisemman sukelluskurssin, ei Suvilla ollut hommasta mitään hajua. Suvilla oli jopa pienoinen kammo sukellusta kohtaan. Siitä huolimatta minä, muka kokenut sukeltaja, ja Suvi, täysi untuvikko, nautittiin yhtä lailla sukelluskurssista. Täytyy sanoa että se oli äärettömän hieno kokemus.
