Sitä muuten lähti Heinolan akan poika perheineen kaukomatkalle, aina Bangkokkiin saakka. Vuoden 2022 loppu veti ukkelin ja tuon emännän siinä määrin väsyksi että pakko oli saada hieman etäisyyttä ja uutta näkökulmaa siihen mikä on tärkeää. Ja minulle se on yhdessäolo perheen kanssa.
Onnistuisihan se toki kotomaassakin mutta mutta kun oikeasti ei onnistu. Kun potilaan ja meikäläisten välinen aikavyöhyke on sama tai etäisyyttä on alle 2000km, tulee siihen saakelin puhelimeen aina vastattua. Viimeisen potilassoiton otin vastaan boardingin yhteydessä. Ja ei, minä en syytä potilaita/omistajia, minä ja tuo Suvihan tässä ne valopäät ollaan. Ihan itse on itsemme nurkkaan maalattu.
Eli tässä vaiheessa voit joko hypätä taas kyydistä, tai toisaalta nojata taakse ja katsoa kuinka pärjää keski-ikäinen ukkeli perheineen Bangokissa, ja mitä kuuluu Chicken Islandin mureenalle. Jos ei muuta niin opitte että mitä ei välttämättä kannata tehdä, antakaa kun setä törmäilee.
Se täytyy sanoa että kerrankin tuli valittua lentopäivä järkevästi. Ikinä en enää lähde ulkomaille niin että kentälle lähdetään suoraan töistä. Tällä kertaa lähtö oli maanantaina aamupäivällä, eli viikonloppuna sai pakata ja varmistaa oman selustansa. Jyväskylä-Helsinki pikataipaleen aikana pyrittiin puhdistamaan pöytä lopullisesti, eli nakitettiin kaikki hommat Hanneille, kyllä, monikossa.
Lento Bangokkiin lähti sovitusti klo 14 nurkilla, ja minä tiputin pesueen lähtöterminaalille. Tämän jälkeen minä kiikutin meitin auton hotellin pihaan ja riisuin itseni lähes ilkosille. Nappaskengät lipsuen ja lyhyessä paidassa minä pyyhälsin hotellin respaan. Tuohon lähes kelteisillään juoksenteluun selitykseksi että lähtöpäivänä Suomessa oli pakkasta 10 astetta, päämäärässä plussaa taasen 30. Yhtään en halunnut kiikuttaa kaukomaille pipoa, talvitakkia ja kuomakenkiä.
Minä siinä sitten änkytin hampit kalisten respan rouvalle jotta jättäisin auton parkkiin ja tulisin yöksi 2 viikon kuluttua, huone on jo varattu etukäteen, onhan kaikki ok?
Hotellin väki sanoi että ei ole, menit tomppeli varaamaan matkasi yrityksen XXX kautta ja siihen ei tuo parkki kuulu. Nähdessään minun hämmentymiseni josta merkittävimpänä oireina näkyi änkytys ja v…hatutus maksimus, totesi tuo kassaneiti että saisiko hän ehdottaa jotakin? Minä sanoin jotta jep. Tämä asiakaspalvelija ehdotti että minä peruisin xxx kautta tekemäni varauksen ja tekisin uuden varauksen hänen kauttaan, saisin huoneen halvemmalla ja lisäksi tuon parkkipaikankin kaupanpäälle? En sanonut että ei käy. Eli kyllä vaan on asiakaspalvelua jos poka ei heti ämpyile ja suutu.
Tästä muuten polttomerkitsin omaan päähäni että lue jatkossa Tepponen aina läpi koko varausteksti, jookos?
Sitten minä liukastelin paitahihasilla taksiin, joka kiikutti minut kentälle. Suvi oli tällä välin saanut buukattua meidän romppeet koneeseen. Hämmästyksekseni minä käytännössä kävelin suoraan oldbarreliin, mitä nyt pari kertaa vilautin omaa passia ja köpöttelin läpi metallinpaljastimesta. Melko ripeää hommaa, täytyy kyllä sanoa. Kone boardasi ajallaan ja me päästiin matkalle. Voi kuullostaa tyhmältä mutta varmuus loman alkamisesta jotenkin konkretisoituu minulle lopullisesti vasta siinä täyttöputkessa.
Vähemmän matkustaneille tiedoksi että tuollaisessa mannerten välisessä lennossa käytetään nykyään koneita joissa on käytännössä kolme erillaista istuinvaihtoehtoa. Ihan edessä on pari paikkaa joihin pääsee vain jos on Finnairilla töissä ja omistaa lentolupakirjan. Heti näiden lentäjien takana on muutama rivi sellaisia lepolassi tyyppisiä istuimia, ne on melko lokoisia ja niihin kuuluu myös kuohuviinitarjoilu ja reilusti jalkotilaa. Koneen takaosissa on sitten useampi rivi sellaisia tiiviimmin aseteltuja istuimia. Pakko myöntää että mannertenvälisissä lennoissa tuo business luokka vaikuttaa oikeasti aika hienolta.
Kuten arvaatte, minulla oli valittavana vain kaksi vaihtoehtoa, joko jäädä kotiin, tai taitella itseni muna-asentoon sinne takariville. Täytyy tähän heti alkuun todeta että oli vallattoman helppo ja miellyttävä lentoreissu. Varmasti ainakin varttitunnin sain sikeästi nukuttua, ja ihan hienoinen kramppi oli pohkeissa ja vasemmassa pakarassa, enintään 10 tunnin ajan. Lentoruoka oli maittavaa ja erityisen helppoa syödä, runsas pöytätila takaa sen. Ei siitä lennosta tällä kertaa tämän enempää, ymmärtänette mitä tarkoitan.
