Minä olen aika huono madottamaan omia koiruuksia. Edesmennyt Aapokin sai matolääkkeitä pentuna ja nyt heti perään seuraava kerran ollessaan 13 vuotta. Meillä kävi Allinkin kanssa vanhanaikaisesti. 4kk ikäinen Allipalli jyräytti lattialle gaagelberin joka oli täynnä suolinkaisia. Taas saivat muksut ihmeteltävää. Edellisellä kerralla meidän jälkikasvu oli törmännyt kyseisiin loismatoihin meidän terassilla. Pyörittelivät lumipalloja lumiukon runkoon ja silloinen pentukoira, Temppu, oli pöräyttänyt terassille kasan suolinkaisia. Lumiukkoparalla roikkui niitä keskipallossa. Helposti uskoivat mukulat, että lunta ei kannata syödä…
Miten suolinkainen tarttuu koiraan?
Suolinkainen on äärettömän fiksu öttiäinen. Koira saa tartunnan syömällä suolinkaisen munia. Tavallisimmin munat asustelee gaggassa ja siten tartunta saadaan syömällä sitä itseään. Koiran suolistossa muna kuoriutuu ja munasta kuorituva toukka porautuu suolen seinämään jotta pätkähtää. Suolistosta nämä larvat leviävät pitkin poikin koiruutta. Niitä menee lihaksiin, maksaan, munuaisiin ja keuhkoihin. Keuhkoissa majailevat larvat koira yskäisee suuhunsa ja koska koiruudet on huonoja syljeskelemään, menevät nämä matosen alkumuodot rekkamiespastillin nielaisemalla mahalaukkuun ja sieltä sitten lopuksi suolistoon. Suolistossa matoset sitten munii, munat joutuvat ulosteen mukana pihalle ja seuraava sankari pistelee ne ääntä kohti.
Madota tiineet koirat ja koiranpennut
Lihaksissa, munuaisissa, vasemmassa korvassa ja kateenkorvan vieressä majailevat suolinkaiset ovat hypobioosissa. Hypobioosissa oleviin suolinkaisiin eivät pure mitkään lääkkeet. Ne vain nukkuvat ja odottelevat kesää… tai siis jotakin viestiä siitä, että nyt kannattaisi heräillä. Yhtenä herätyskellona toimii tiinehtyminen. Kun emä on tiineyden toisen kolmanneksen loppupuolella, heräilevät nämä emän kropassa horrostavat pikku paskiaiset. Tiineyden aikana heräävien suolinkaislarvojen geeneihin on raapustettu teksti; mene suoraan tissiin tai kohtuun, käymättä vankilan kautta. Kohdussa larva porautuu suoraan pentuihin, tissistä se taas pääsee maidon mukana pentujen ruuansulatuskanavaan… ei ole tyhmä matonen. Tästä myös johtuu, että vaikka emokoiria kuinka madottaisi niin suolinkaisia löytyy aina, nämä hypobioottiset madot on aika velikultia. Ei ole kasvattaja välttämättä ollut huolimaton. Ainoana vaihtoehtona on pentukoirien säännöllinen, kahden viikon välein tapahtuva madotus. Kun pentu täyttää 4kk, harvenee madotustarve merkittävästi.
Miten usein koira tulee madottaa?
Useimmille koiruuksille riittää kerran vuodessa suoritettu madotus ja tuolloinkin madotustarve kannattaisi tarkastaa ulostenäytetutkimuksella. Tiheämpää madotusta suositellaan kuitenkin silloin jos taloudessa on useampia koiruuksia – riski sille että tulee vahingossa syötyä kaverin kakkaa, kasvaa nimittäin merkittävästi jos kavereita on useampia.
Pentujen lisäksi erityishuomion vaatii toinenkin porukka. Ylimääräisen matokuurin tarvitsevat myös metsästyskoirat ja koiruudet, jotka syövät hirvieläinten teurasjätteitä. Hirvessä nimittäin majailee kaveri nimeltään hirviekinokokki. Tämä se on varsin ikävä tyyppi.
Hirviekinokokki
Hirviekinokokki asustelee koiruuksien ja susien suolistossa. Siellä se olla möllöttää matosena ja munii päivät pitkät munia. Munat kulkeutuvat ulosteen mukana pihalle ja pöpelikköön. Pöpeliköstä munan syö sitten hirvi, poro, metsäpeura tai Antero. Munia voi nimittäin olla esimerkiksi marjoissa joiden juurelle koiruus on väkertänyt jöötin.
Hirvessä tai ihmisessä, juu, kyllä, ihan siinä meidän omassa tomumajassa tämä ekinokokki asustelee vuosia ja rakentelee aikansa kuluksi mökin keuhkoihin. Tämä mökki on nimeltään toukkarakkula, siinä asustelee tuhansia toukkia ja kokoa sillä voi olla useita litroja. Eli jos koiruus saa syödäkseen hirvieläinten teurasjätteitä niin kannattaa kyllä madottaa, ainakin minusta. Ei ole hyvä juttu litran toukkapussi keuhkoissa, heikentää hapensaantia ja yskittää. Kyllä kannattaa metsästyskaudella hirvihommissa sähläävät koiruudet madottaa metsästysaikana kuukausittain.
Älä madota turhaan
jälkikirjoitus hätähousuille.
Ettei nyt kenellekään jää epäselväksi, en suosittele turhia madotuksia, muutama suolinkainen ei aikuista koiraa tai kissiä haittaa. On jopa hienoisia epäilyksiä siitä että liiallinen hygienia altistaisi muille, paljon vakavammille sairauksille. Ei esiinny Afrikan pojilla ärtyneen suoliston oireyhtymää tai yliherkkyyttä viljatuotteille. Eli mennään nyt rauhassa eteenpäin ja madotellaan noita riskiryhmiä…
Toivoopi Tepponen
