Meillä ryntäilee taas akka pihalle kuin nappi ylipakatusta paidasta. Ampiaiset penteleet tunkee tupaan. Minä puolestani en niitä pelkää ja pääsenkin paukuttelemaan henkseleitäni ja takomaan rintaani ja toimimaan kuten alfauros. Otan käteeni purkin ja postikortin ja kiikutan ampiaisen pihalle.
Tänään oli minun vuoroni huolehtia sunnuntain päivystyksestä. Eli Tepponen lusi klinikalla 9:00-15:00. Päivän teemana oli ampiaisenpistot. Viaton karjalankarhukoiran pentu oli törmännyt maa-ampiaisten pesään ja saanut varsin lämpimän vastaanoton. Samaan syssyyn klinikalle tallusteli australianpaimenkoira, joka oli vahingossa nielaissut raitapaitaveikon. Totiseksi olivat molemmat menneet, ja koska kummallakin pistot kohdistuivat pään/suun alueelle, oli käynti klinikalla perusteltua. Minä tein potilaille yleistutkimuksen jossa totesin että:
Kumpaisenkin potilaan tilanne oli rauhallinen, sydämen syke normaali, samoin ruumiinlämpö pysyi normaalien rajoissa. Koiraparkojen limakalvot olivat vaaleanpunaiset ja kosteat, ei valkoiset ja kuivat (sokki). Akupunktiotyynyinä toimineet potilaat sähläsivät klinikalla rodulleen tyypillisellä tavalla. Karhukoira muistutti hieman mopsia mutta muutoin sillä meni hyvin. Eli pikaisen tarkastuksen jälkeen potilaat kotiutuivat tukevaa setelinippua köyhempinä.
Ei ollut yllätys, että ampiaisten ja koiruuksien tällejä esiintyy juurikin elokuun lopussa.
Nyt on nimittäin ampiaispesässä toukkatuotanto loppu ja näiltä raitapaidoilla on tekemisen puute. Loppukesästä ne vaan pörrää ja hattuilee isommilleen. Meillä tuo Temppu otti yhteen muutaman pörriäisen kanssa. Kuten kuvasta näkyy, osui yksi silmäkulmaan, tuli selkeästi ilmeikkäämpi tyyppi, minun mielestä. Suvi suuttuu jos nauraa kovasti, se ei tykkää amppareista.
Tässä kohtaa olisi hyvä antaa koiraparalle niitä kyytabletteja, jotakuinkin 1 kpl per 10 kg elopainoa. Meillähän näitä nappeja ei tietenkään ole joten vähän jännittää kulkeeko koiruus yhdellä lampulla koko viikonlopun.
Yleensä koiruuksille ei tule vakavia oireita, mutta jos ilmankierto alkaa vinkumaan tai koiraparka menee väsyksi, on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin, melkoisella kiiruulla. Muussa tapauksessa voi rauhassa jäädä seurailemaan, kun saksanpaimenkoirasta tulee hetkellisesti mopsi.
(Juttu vuodelta 2016)
