Jaa

“Joo kyllä se oksentelee, silleen normaalisti”

(Kirj. ell Julia Haukilintu, AlmaVet Cat)

Otsikon lauseen olen kuullut hyvin hyvin monta kertaa asiakkaan suusta.

On hyvä myös erotella oksentaako kissa vai luuletko että se oksentaa. Sekä kissan yskä että regurgitointi eli pulauttelu voivat vaikuttaa oksentamiselta, mutta ovat ihan eri asioita. Yskässä kissa usein makaa kaula pitkänä ja eräänlaisesti korahtaa/röhähtää/hönkäisee, monesti tämän päälle nielaistaan. Regurgitaatiossa tavaraa vain pölähtää ruokatorvesta pellolle passiivisesti, ei pumppailla vatsalihaksilla tai äännellä ennen toimenpidettä. Oksentelu taas… Jokainen kissaihminen todennäköisesti tietää sen pulputtavan äänen kun kissa alkaa pumppaamaan vatsalihaksillaan valmistautuen oksentamaan sille persialaiselle matolle klo 4:37 aamuyöstä. Voin kertoa että harva ääni saa singahtamaan sängystä yhtä vikkelästi. Oksentamiseen liittyy siis selkeästi mahan pumppaileva liike ennen kuin tavaraa tulee pihalle. Usein kissa voi myös vaikuttaa pahoinvoivalta ja pitää jodlaavaa ääntä ennen oksentamista.

Erityisen tiukassa elää myytti kissoista ja trikobesoaareista, suomeksi siis karvapalloista eli niistä karvasikareista, mitkä ei oikeasti ole palloa nähneetkään. On minulta joskus kysyttykin, että pitääkö huolestua kun ei ole kissa oksentanut karvapalloja koskaan! No ei pidä. Petolinnut kyllä regurgitoivat lounaansa karvaluiset jäänteet säännöllisesti ja sillä perustellaan että niin varmaan kissatkin siksi oksentelevat. En tiedä johtuuko tämä vertaus siitä että kissat näyttävät vähän pöllöiltä. Mutta joo ei kuulu karvapallot suuressa määrin kissan oksentelurepertuaariin. Karvapallojen tiuha oksentelu liittyy joko suolistosairauksiin (kun ei tavara etene siellä niin kuin pitäisi) tai liialliseen karvojen nuolemiseen esim. kutinan seurauksena. Jos kissa oksentaa karvapalloja selkeästi karvanvaihtoaikaan ja on koko muun vuoden oksentamatta, ei tarvitse huolestua. Mutta jos pukkaa karvapalloja viikoittain niin jossain prakaa. Pitkäkarvaiset kissat eivät sitten ole sen onnellisemmassa asemassa oksenteluineen, ei kuulu useat karvapallot edes pitkäkarvaisen kissan huusholliin. On muuten tutkittukin tätä kissojen karvapalloasiaa, Martha Cannon voi varmentaa, etten minä ihan päästäni keksi näitä juttuja.

Sitten ne muut oksennukset. Ruokaa, limaa, sappinestettä, nestettä, mitä näitä nyt on. Ei. Ole. Normaalia. Oksentaa. Usein. Ette varmaan itsekään vietä kovin runsaasti aikaa pää vessanpöntössä? Syitä oksentelulle on vajaa miljoona, mutta yleisimmät ovat erinäiset ruoansulatuskanavasairaudet. Taustalla voi olla suolen sairaus (kuten tulehduksellinen suolistosairaus, ihmispuolelta IBD ja IBS lienevät tuttuja niin vähän vastaava juttu), ruokintaan liittyvä ongelma (esim. ruoka-aineyliherkkyys) sekä erinäiset suolistoloiset. Ja jos ajattelette että eihän kissalla voi olla suolistosairautta koska ei se ripuloi niin pieleen meni. Toisin kuin meillä ihmisillä ja koirilla, kissoilla oksentelu yksinään on hyvin usein ainoa ruuansulatuskanavasairauden oire. Sen lisäksi, että vikaa voi olla ruuansulatuskanavassa itsessään, melko usein taustasyy voi olla myös muu elimellinen sairaus kuten munuaissairaus tai kilpirauhasen liikatoiminta, ihan vain näin pari mainitakseni.

Milloin siis pitää huolestua, jos kissallasi on kroonista eli jatkuvaa oksentelua? Jos kissa oksentelee useammin kuin kerran kuussa, se ei ole normaalia. Jos oksennuksia on kerran kuussa tai harvemmin, se on vähän sellainen seurattava rajatapaus. Jos oksennuksia on viikoittain, se ei todellakaan ole normaalia. Tähän väliin ilmoitus, että tämä on vain minun kliininen mielipiteeni eikä mikään kiistämätön totuus. Valitettavasti tätä kissojen oksentelua ei ole vielä tutkittu niin paljoa, että voitaisiin vetää selkeät raja-arvot “normaalille”. Ja jos oksenteluun liittyy ripulointia, laihtumista, ummetusta ja/tai huonontunutta ruokahalua, huolestu aina.

Säästykööt karvalankamattonne oksennuksilta ja pysykööt kissanne terveinä!

– Julia