Hippasen verran vajaa vuosi sitten Suvi hommasi itselleen koiranpennun eli Metkun. Metku on Koolie, eli sellainen loivaliikkeinen, rauhallinen, älyllisesti hiukan rajoittunut ja vähään liikuntaa tyytyvä koira. No ei, minusta se on Australialaisten vastine Suomen pystykorvalle, sellainen koiramaailman sveitsiläinen linkkari. Melko nopeasti koiranpennun saapumisen jälkeen kävi ilmi, että tämän yksilön neliveto ei toiminut moitteetta. Etuvedossa oli selkeästi hämminkiä. Tilanteen teki hankalaksi se, että Metku tuntui ontuvan molempia etujalkojaan.
Koiranpennun ontumaan on suhtauduttava vakavasti
Minulla ja Suvilla on yhteenlaskettuna kasassa melkein 40 vuotta eläinlääkärinä touhuamista. Tähän kokemukseen perustuen on käynyt selväksi että ontuvaan koiranpentuun on syytä suhtautua tietyllä vakavuudella. Tottahan toki pennuille sattuu ja tapahtuu, venähdyksiä, nyrjähdyksiä ja niksahduksia käy harva se päivä. Jos ontuminen kuitenkin jatkuu useamman päivän ajan, on tarkemmat tutkimukset välttämättömiä.
Metku kiikutettiin klinikalle ja sen etujalat röntgenkuvattiin. Ikävä kyllä kuvista paljastui että Metku harrasti osteokondroosia, eli kavereiden kesken OC:tä. Minä yritän nyt hieman valottaa mistä koko hässäkässä on kysymys.
OC eli Osteokondroosi koiralla
Osteokondroosi tarkoittaa tilaa jossa kasvurusto luutuu päin persettä. Kun eläin on nuori, on sen putkiluitten päissä kerros kasvurustoa. Kasvurusto on juurikin se lätkä joka hanskaa luun pituuskasvun. Yksinkertaistetusti voisi todeta, että kun kasvurusto kasvaa paksuutta, muuttuu sen alapinta luuksi. Luuta kehittyy aina vaan lisää kunnes lopulta yksilö aikuistuu. Kun luun omistaja aikuistuu, loppuu kasvuruston paksuuntuminen ja luutuminen, ja tällöin luu on saavuttanut lopullisen mittansa. Joskus kasvuruston muuttuminen rustosta luuksi epäonnistuu. Kasvuruston ja luun liitoskohtaan syntyy sekundalaatuista luuta. Jos tämä epäkurantti alue on pieni ja kasvurusto pysyy ehjänä, syntyy ruston alle kysta. Tällainen kysta voi olla aivan harmiton eikä se haittaa potilasta ikinä. Jos sekundamallin luuta muodostuu laajalle alueelle, tai tähän heikompaan alueeseen kohdistuu isku, ei se kykene tukemaan kasvurustoa ja niinpä kasvurusto pettää. Kun kasvurusto pettää, syntyy alueelle vaurio jota kutsutaan osteokondroosiksi, eli tämä on se OC. Joskus kasvurusto vaurioituu niin, että se irtoaa paloina sinne nivelnesteen joukkoon, tällaista irronnutta palaa kutsutaan osteokondrosis dissecansiksi, eli Savoksi notta kasvuruston luutumisessa tapahtunut häiriö ja sen seurauksena syntynyt irtopala (OCD).
Kun tämä kasvurusto pettää, vapautuu niveleen tulehduksenvälittäjäaineita ja sitten nivel tulee kipeäksi. Kipu puolestaan johtaa ontumiseen ja tässä vaiheessa omistaja sitten hoksaa, että jotakin on vialla. Kasvuruston ja nivelruston ongelmana on että ne eivät oikein osaa korjata itse itseään. Kun ihoon tulee vaurio, paranee iho yleensä melko pikaisesti uudenveroiseen kuntoon. Sama juttu on vaikkapa luun tai suoliston pinnan kanssa. Vaikka se menisi rikki, osaa tämä kudos korjata itse itsensä. Nivelrusto ei osaa, se on todellakin tyhmää kudosta. OC muutoksen seurauksena nivelen kasvu häiriintyy ja seurauksena on nivelrikko.
Minä olen noin työn ja värkkäämäni tutkimuksen vuoksi tutustunut varsin läheisesti aiheeseen nivelrikko. Minun kokemukseni ja tietämykseni perusteella vaikuttaisi vahvasti siltä että ei kannata ihan turhan vuoksi nivelrikkoa hommata. Ihan totta, tämä on tullut täysin varmasti todistettua. Kaikki muu voidaan sopivalla tutkimusasettelulla osoittaa mahdollisesti virheelliseksi päätelmäksi.
Metkun OC diagnoosin jälkeen Suvi murjotti lähes 2 päivää ja sitten se tapojensa mukaan ryhtyi tuumasta toimeen.
(Juttu vuodelta 2020)
Tarinan teille tarjosi FaunaPharma Oy
MAINOS: ”Jumankauta. Kävin eläinlääkärillä, piti leikkauttaa Peniltä kynnet. Se kun meinaa syödä minulta sor… meikäläinen ei enää oikein näe niitä leikata. Eläinlääkäri yritti selittää että Peni on liian lihava ja siksi sen kynnet kuluu huonosti, se liikkuu liian vähän ja sillä on kuulema nivelet kipeinä.
Tarina jatkuu: Osa 2 ”Diagnoosi” (julkaisu 17.9.2022)
