5.10.2018
Tiedättekö, mikä on antibioottiresistentti bakteeri? Se on sellainen bakteeri, joka kykenee elelemään ympäristössä jossa on antibioottia, se ei kuole siihen. Ei se muutoin ole sen vahvempi tai kestävämpi bakteeri, usein se on jopa muita heikompi, mutta jos antibioottia on ympäristössä niin tämä kaveri pärjää.
Vähän sama kuin että minä kulkisin sukellusvehkeet päällä koko ajan, jos happi yhtäkkiä loppuisi maan päältä niin minäpoika se porskuttaisin vaan, ympärillä kuolisi porukkaa kuin kärpäsiä mutta Tepponen se mennä köpöttelisi. Ongelmana on se, että melko raskaat värkit on happipullot kanniskella huvikseen. Toiseksi jäisin kilpajuoksussa ja muutoinkin olisin heikoilla. Ei kävisi baarissa viuhka… eli summa summarum, monesti on heikko bakteeri tuo sairaalabakteeri, paitsi jos ympäristö on otollinen.
Tästä hommastahan on jo höpisty vuosikausia, ei saa käyttää antibiootteja turhaan.
Tilanne on ikävä kyllä päässyt hippasen hankalaksi, ja syyllinen näkyy peilistä. Kun minä valmistuin eläinlääkäriksi, Euroopassa käytettiin antibiootteja rehun joukossa kasvunedistiminä. Tylosiinia ääntä kohti ja possut kasvaa paremmin. Ja ei, se ei ollut samoihin aikoihin kun se yksi pitkätukka läpsytteli yli Genesaretin järvestä kuivin jaloin. Esimerkiksi Tanska lopetti antibioottien käytön kasvunedistiminä 2000-luvulla, sitä ennen tanskanpoika lapioi vuodessa yli 100 tonnia antibioottia porsaiden ruuan joukkoon. Jännä olisi tietää miten paljon maailmalla yhä käytetään antibioottia kasvunedistäjänä?
Muutama vuosi sitten Suomeen tuoduista ulkomaalaista joulukinkuista 10% sisälsi sairaalabakteeriksi luokiteltua pöpöä, ja tämä luku ei varmasti ole pienentynyt, kannattaapi ehkä paistella kinkku ylikypsäksi.
Eipä kyllä Suomikaan ihan viaton ole, viime vuonna hoksattiin, että joka viides Suomessa kasvatettu broilerierä kantoi mukanaan resistenttiä bakteeria.
Mutta ei ne bakteerit toki pelkästään kinkun matkassa kulje, tulee niitä tänne lintukotoomme muitakin reittejä myöten. Tiedotusvälineet ovat olleet pullollaan uutisia koskien maahamme tuotuja koiruuksia.
Viimeisimpien tutkimusten mukaan rescuekoirista n. 20% on kantanut tullessaan esimerkikisi ESBL (extended spectrum beta lactamase-positiivisia) E.Coli bakteereja. Se on siis antibiootteja kestävä ripulinaiheuttaja. Niitä salakuljetettuja pentutehdaskoiruuksia muuten ei ole kukaan tutkinut ja uskoisin, että niiden luvut ne vasta hurjat olisi.
Vähän kun tätä ESBL bakteeria penkoo syvemmältä, käy ilmi että tulee sitä Suomeen muitakin reittejä. Helsingin Sanomien julkaisun mukaan joka neljäs (25%) Intiassa viime vuonna käyneistä Suomalaisturisteista toi tullessaan ESBL:n. Jos Intian reissussa iski ripuli niin prosentti oli 70%. Muissa kaukomatkakohteissa tilanne lienee samankaltainen.
Nyt minun muuten on pakko todeta, että medianäkyvyydessä on mielestäni hienoinen vääristymä. v. 2017 Suomalaiset reissasivat maailmalla n. 6.5 miljoonaa kertaa. Pelkästään Aasiaan ja Oceaniaan suuntautui Suomesta yli 300000 reissua. Niitä rescuekoiria tuli Suomeen v. 2017 reilu 1500. Kyllä ne varmasti riski on ne koiratkin, mutta ulostenäyteviljelyiden perusteella kannattaa ennemmin pussata rescuekoiruuden pakaraa kuin sen Goalla käyneen hipin takalistoa… no ei ehkä kannata kyllä pussata kummankaan pyllyä, ellei sitten ole erityisen nätti pylly.
Luulisi, että nämä luvut löisivät vatsan löysäksi kaikilta lukutaitoisilta mutta ei. Juuri kävin pojan kanssa korvalääkärillä. Ukkelin korva oli kipeänä ja siellähän oli tulehdus. Ei otettu viljelyä. Gangsteri sai lääkkeeksi antibioottikuurin suun kautta, mutta juuri ennen lähtöä lääkäri päätteli, että autetaan nyt miestä mäessä ja määräsi vielä silmätippaa paikallishoidoksi. Paska juttu, mutta kloramfenikoli on sellainen antibiootti että se kyllä kannattaisi säästää lääkkeeksi muuhun kuin pikkupojan korvakipuun. Ei saanut ipana tippakuuria.
Samaa varmistelua ja antibiootin ylikäyttöä tapahtuu myös omassa ammattikunnassa, koko ajan. Minä hoitelen paljon noita korvapotilaita. Yleensä potilasparka on ennen minun hoteisiini saapumista saanut antibioottikuurin toisensa jälkeen, lopulta korviin valikoituu pöpö jolla on repussaan välineet joilla vältellä antibiootteja. Korvatautien hoidossa antibiootti on harvoin se ratkaiseva hoito, pitäisi poistaa se altiste. Ajatelkaapa vaikka tikkua sormessa, ei auta vaikka kuinka pistelet penisilliiniä käkättimeen ja hieroisit basimysiiniä nakkiin. Pitäisi ottaa se tikku pois. Ihan sama toimii vaikkapa korvissa, pitää ottaa se lika pois korvista.
Onneksi pääosa niin eläin- kuin myös ihmislääkäreistä on lukenut muutakin kuin Aku Ankkaa valmistumisensa jälkeen. Ajan tasalla olevat lääkäriparat välttelevät antibioottien turhaa käyttöä, juurikin niin kuin pitääkin. Omistajillekaan ei enää tarvitse selitellä että miksi Sesse ei välittömästi saa antibioottia. Välillä kuitenkin tuntuu, että räpistelisi vastavirtaan Niagaran putouksen latvaosissa, tosissaan pitää kroolata ja silti valuu kohti tosimiesten vesiliukumäkeä.
Me ollaan niin hävitty tämä antibioottipeli, kohta pitää keksiä uusia kikkoja…
(Kuvan koira ei liity tapaukseen)
