Sami, tuo pohjanmaan lahja eläinlääketieteelle, on seikkaillut jo useammassa tarinassa. Sami harrastaa metsästystä, ja kuten kuka tahansa itseään kunnioittava metsästäjä, Hän myös valmistaa saaliinsa syötävään muotoon. Eräänä maanantai aamuna Sami kaartoi jälleen Hautjärven pihaan myrkynvihreällä datsunillaan. Tavaroiden purun yhteydessä auton takakontista paljastui jäniksen ruho ja Sami kertoi valmistavansa kaikille illalliseksi jänispataa. Koska Sami oli oli paukutellut henkseleitään useasti kertoillessaan kulinarisitisista taipumuksistaan, aiheutti tämä kurssilaisten keskuudessa selkeää kiinnostusta.
Illalla Sami sulkeutui keittiöön porkkanoiden, sipuleiden ja viinipullojen kera. Keittiöstä tulvivat tuoksut johtivat siihen että illallispöytä oli täynnä odottavia opiskelijoita. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, käsittääkseni se oli Riku joka kysyi, että miten Sami tarjosi tuoretta jänistä, vaikka jänis oli kyseisellä hetkellä rauhoitettu. Sami kertoi lusikoinnin lomassa löytäneensä jäniksen ajellessaan aamulla Seinäjoelta Mäntsälään, siellä se kuulema oli retkottanut tienposkessa, kintut oikoisenaan. Lusikoitten liike ymmärrettävästi pysähtyi ja huoneen täytti epäuskoinen sorina jossa välillä kuuli sanat sairas, Takala perskule ja roadkill.
Myöhemmin, paljon myöhemmin mutta kuitenkin samana iltana Tämä vitsiniekka paljasti nähneensä kun edessä oleva auto oli törmännyt kyseiseen jänikseen. Sami oli ymmärrettävästi pysähtynyt ja varmistanut että luontokappale ei jäänyt kitumaan. Toimelias kokki oli samalla todennut, että vemmelsääri oli syömäkelpoinen ja näinpä ryhmä eläinlääketieteenopiskelijoita sai maittavan ja jännän evään.
Lisää näitä? Lue juttu Takalan Samin pakarat
